Random sekoilurope <3

//Onko tämä vielä elossa? Kiinnostaisi tulla mukaan, jos seuraa olisi tarjolla :3

((Dizmal ja Alna voivat ainakin liittyä takaisin tähän ropeen. Voin kysellä muiltakin että keitä kiinnostaisi jatkaa tämän ropen parissa))

//Räävis on kanssa saatavilla jos seuraa löytyy. ;-)

//Okei En tiedä tästä teidän roolipelimaailmasta kauheasti, joten sanokaa heti jos teen jotain virheitä.

Hahmo: Kahi'ra
Ikä: noin 25
Pituus: 184cm (jos lasketaan pään piikit niin 192cm)
Sukupuoli: Nainen
Rotu: Liskoihminen
Ammatit: palkkionmetsästäjä/palkkasoturi, entinen ritari

Luonne: Entisenä ritarina oikeudenmukainen, ja joutuukin usein ongelmiin koittaessaan auttaa apua tarvitsevia. Hieman agressiivinen, usein haluaa selvittää kiistat fyysisesti. Väkivallalla uhkailukaan ei ole Kahi'ralle uusi asia. Ei silti hyökkää avuttomien kimppuun, ja pyrkii välttämään turhaa tuskaa. Epäsosiaalinen, ja puhelee harvoin turhia. Hän on myös jääräpäinen, ja jos joku määränpää on asetettu, ei hän helposti luovuta. Ehkä hieman salaperäinen, mutta vain sen takia ettei tykkää kertoa itsestään paljoa. Kirjatietoa ei ole kauheasti, mutta maalaisjärki sekä kentällä opitut asiat auttavat tuon heikkouden peittämisessä. Ritarin koulutuksesta huolimatta ei seuraa tarkkoja etikettejä. Ei kiinny keneenkään helposti, eikä oleta kenenkään kiintyvän häneen. Kahi'ran hermot eivät ole kauhean hyvät, mutta siitä huolimatta hän usein pyrkii pitämään kaiken sisällään, kunnes hän räjähtää ja päästää kaikki tunteensa pihalle samaan aikaan. Jos hän on lähellä räjähtämistä, hän yleensä kettuilee muille huomattavasti normaalia enemmän. Kahi'ra on myös liiankin ylpeä, ja inhoaa heikouksistaan puhumisesta. Hän asettaisi mieluumin muut vaaraan kuin kertoisi heikkouksistaan. Kahi'ra ei myöskään koskaan kieltäydy taistelusta, oli hänen selviytymisensä mahdollista tai ei. Kahi'ra ei suostu ottamaan mitään ilmaiseksi, sillä hän ei halua- Köh köh, hän ei tarvitse kenenkään apua. Hän ei myöskään siedä häviämistä, tai muutenkaan heikkouden osoittamista.

Harrastukset: Eipä juuri mitään. Tykkää kyllä seikkailla ja tutkia uusia/vaarallisia alueita, mutta työt eivät jätä paljoa aikaa turhuuksille.

Varusteet/taiat/taidot/jne: Lempiaseena toimii kaksikätinen miekka, mutta omistuksessa on myös lumottu velhonsauva josta voi ampua lumipalloja/jäänsirpaleita, ja jolla voi jäädyttää vettä. Taitavampi velho voisi nostaa sauvalla vaikka lumimyrskyn mutta Kahi'ra ei oikein ole oppinut käyttämään sauvaa sen täyteen potenttiaaliin, ja harvoin käyttää sauvaa koska hän on ennenkin iskenyt itseään jäällä, mikä on liskolle hengenvaarallista. Haarniska on nähnyt parempiakin päiviä, mutta se toimii silti tarpeeksi hyvin pitääkseen Kahi'ran elossa taisteluissa. Kahi'ra osaa erittäin alkeellista parannus magiaa (Mikä on isoin syy miksi hän on vielä elossa), mutta muuten hän ei magiasta ymmärrä. Kahi'ralla on kuitenkin tavoiteena oppia lisää taikuutta, mutta valitettavasti sopivaa opettajaa ei ole löytynyt, koska Kahi'ran opettamisessa olisi niin paljon työtä että harva sitä uskaltaa koettaa. Kahi'ra on hyvä hand-to-hand taisteluissa, matelijamaisten ominaisuuksien tuomien etujen, sekä koulutuksen ansiosta. Kahi'ra on aikamoien tankki, eli pystyy ottamaan vastaan paljon iskuja. Vahvakin hän on, mutta ei nopea tai ketterä.

Matelijamaiset ominaisuudet: Kallo on muodoltaan liskomainen, iho on suomujen peitossa, toiset silmäluomet (samanlaiset kuin krokotiileillä), sarvia/piikkejä hiuksien sijasta, pieniä piikkejä muuallakin vartalossa (selässä, olkapäissä, niskassa ja hännässä), häntä, enemmän nahkaa sormien sekä varpaiden välissä (auttaa uimisessa), isot kynnet ja hampaat, pysyy selviämään vedessä max 15min tulematta pintaan (ui myös nopeastit), pystyy syömään ihmisille vaarallisia asioita esm raakaa lihaa, kestää myös joitain myrkkyjä paremmin kun taas joilekkin on heikompi, näkee pimeässä paremmin kuin ihmiset, hajuaisti on parempi kuin ihmisillä, sekä hyvät refleksit (vaikka hitautensa takia ei niistä paljoa hyödy).
On heikko kylmyydelle, sekä erittäin pistävälle kuumuudelle ja kuivuudelle. Ei kuule kauhean hyvin (kuitenkin sen verran että ymmärtää selkeästi normaalikovuista puhetta). Kahi'ra kuulee vain 10-10 000Hz (eli ei kuule kimeitä ääniä, ihmiset voivat kuulla jopa 20 000Hz saakka) Kahi'ra ei näe värejä yhtä hyvin kuin ihmiset, hän ei näe punaista ollenkaan, ja keltaista sekä sinistä pienesti. Hän näkee kaiken ns vihreän sumun läpi. Ei voi syödä isoja määriä kasviperäistä ruokaa, muuten hänen ruuansulatuksensa menee aivan sekaisin.

Historiaa: Kahi'ra syntyi ihmiseksi, ja eli vanhempiensa kanssa lainsuojattomien rikollisten kanssa. He hankkivat osan ruokansa metsästämällä, ja osan ryöstämällä karavaaneja. He myös siirsivät leiriään useasti, vähentääkseen huomiota. Kahi'raa käytettiin hänen nuoren ikänsä takia syöttinä, sillä harvat karavaanit kulkisivat ohi kun nuori tyttö itki tienlaidassa. Kahi'ran vartuttua teini-ikään hänet korvattiin nuoremmalla lapsella, Kahi'ran saadessa muita tehtäviä. Hän liittyi aina mukaan isompiin väijytyksiin, mutta muuten vietti aikansa metsästäen ja harjoitellen fyysisiä taitojansa sekä parantavaa taikaa, jota yksi vanhempi nainen hänelle tarjoutui opettamaan, tietenkin ruokaa sekä rahaa vastaan. Lainsuojattomilla oli tarka hierarkia, mutta ihmisiä kuoli heidän ''perheessään'' niin useasti ettei ollut turhan vaikeaa edetä lainsuojattomien parhaiden keskuuteen. Kahi'ra onnistui työskelentelemään tiensä ylemmille arvoille. Hän oli yksi lainsuojattomien parhaista taistelijoista. Asiaa tietenki auttoi se että parhaat taisteliat olivat alttiimpia kuolemalle väijytyksien epäonnistuessa, mutta Kahi'ra oli silti ylpeä saavutuksestaan, vaikkei se iso saavutus ollutkaan. Hän oli mukana monessa onnistuneessa ryöväyksessä, mutta hän tiesi itsekkin että joskus jokin karavaani tulisi olemaan hänen loppunsa. Tieto lainsuojattomista jotka ryöstivät karavaaneilta levisi nimittäin nopeasti heidän joukkojensa kasvaessa, ja pian vain harvat kulkivat alueilla joilla he oleskelivat, ja ne harvat jotka kulkivat pistivät pystyyn hyvän taistelun. Joskus jopa niin hyvän että pakeneminen oli ainut mahdollisuus eloon jäämiselle. Yksi karavaani kuitenki osoittautu isoksi virheeksi. Karvaaniin kuuluvat vaunut ja vankkurit näyttivät ulkoapäin heiveröisiltä, mutta ne kuljettivatkin velhojen eliittiä matkalla isoon kokoukseen. Lainsuojattomilla ei ollut mahdollisuutta, ja harva selvisi niin pitkään että he olisivat tajunneet paeta. Kahi'ra oli hyökännyt viimeisen vankkurin kimppuun, jossa oleskeli velhojen oppilaita. Suurin osa oppilaista oli niin peloissaan etteivät he pistäneet vastaan taistelua, mutta yksi oppilas sai kerättyä jostain tarpeeksi rohkeutta tehdäkseen loitsun. Loitsu osui Kahi'raan, ja lennätti hänet ulos vankkurista. Karavaani jatkoi matkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut, Kahi'ran maatessa kylmällä tiellä, juuri ja juuri hengittäen.

Hän oli menettänyt tajunsa, ja oli päiviä liikkumattomana tiellä. Hän heräsi lopulta, ja sai kerättyä tarpeeksi voimaa palatakseen leirille. Ne harvat jotka olivat selviytyneet, olivat ottaneet kaikki hyödylliset tavarat, ja paenneet niin kauas kuin jaksoivat juosta. Kahi'ra oli onnekas että leiriin oli jäänyt syötävää, muuten hän olisi varmasti kuollut. Kahi'ran kerätessään ajatuksiian, ja herätessään vihdoin kunnolla, tajusi hän muuttuneensa liskoksi. Tai tarkemmin liskoihmiseksi. Hän vietti pari päivää leirissä, metsästäen itselleen lihaa, jonka hän oppi nopeasti syömään raakana. Kahi'ra ei tiennyt mitä tehdä, ja niimpä hän lähti vaeltamaan teillä, saapuen lopulta pieneen kylään. Hän hankki töitä tallilla, joka kasvatti hevosia myytäväksi. Tallin omistaja oli säälinyt Kahi'raa, ja antoi hänelle mahdollisuuden todistaa itsensä palkkaamisen arvoiseksi. Liskolla kesti oppia tallin säännöt ja hevosten hoidon salat, mutta lopulta hän sai vakituisen työn. Kahi'ra seurasi usein vierestä kun tallin omistaja myi hevosiaan ritareille sekä karavaaneille, ja oppi samalla kaikkea hyödyllistä. Noin vuoden kuluttua hän oli auttamassa tallilla, kun kylään hyökkäsi joukko rosvoja. Kahi'ra ei epäröinyt hetkeäkään, ja nappasi vanhan kirveen ja hyökkäsi rosvojen kimppuun. Kylässä oli juuri ritari hankkimassa uutta hevosta, ja hän näki Kahi'ran, ja kuinka lisko sai hoideltua rosvot ilman apua. Ritari tarjoutui viemään Kahi'ran mukanansa kaupunkiin, jossa hänestä voitaisiin kouluttaa ritari. Vaikka Kahi'ra jäi ikävöimään kylän ihmisiä, päätti hän lähteä ritarin mukaan. Hän kaipasi jännitystä elämäänsä, ja hän myös sisimillään halusi auttaa ihmisiä, kuin korvatakseen ne kaikki kamalat teot jotka hän oli lainsuojattomien kanssa tehnyt.

Kahi'ra matkasi kaupunkiin ritarin kanssa, kävellen koko matkan, vaikka hevosia oli kaksi. Vaikka Kahi'ra ei tätä silloin tajunnut, ritari oli testannut häntä. Ei ollut harvinaista että nuori elämäänsä kyllästynyt halusi liittyä ritareihin, olivat syyt sitten haave kuuluisuudesta tai oikea tahto auttaa ihmisiä. Mutta harvinaista oli se että nuori jaksaisi työskennellä saavuttaakseen tuon. Kahi'ra oli päättänyt haluavansa ritariksi, ja hän ei luovuttanut, vaikka se kävikin mielessä koulutuksen muuttuessa raskaammaksi. Koulutus kesti noin 8 vuotta, jonka aikana Kahi'ra oli todistanut olevansa eri luokkaa kuin monet muut oppilaat. Normaalisti ritarin koulutus kesti tuplasti kauemmin, ja aloitettiin paljon nuorempana, mutta Kahi'ra oli osoittanut taitonsa. Hän pääsikin osoittamansa taitavuuden takia heti taisteluihin, joissa hän pärjäsi erittäin hyvin. Historia valitettavasti pääsi toistumaan, ja vihollisten velho saivat kaadettua Kahi'ran taistelussa. Hän heräsi taistelun turmimalta niityltä, verisempänä kuin viimeksi, muttei läheskään yhtä pelokkaana. Hän olisi varmasti kuollut, ellei olisi osannut parantavaa magiaa, jolla hän sai suljettua pahimmat haavansa. Kahi'ra keräsi varusteensa, tai sen mitä niistä oli jäljiltä, ja matkasi lähimpään kylään. Valitettavasti huhut heidän häviöstään olivat jo päätyneet kaikkien korville, joten Kahi'ra päätti pitää matalaa profiilia. Hän luuli että joku tulisi hänen peräänsä, ei ihmisen kokoista liskoa noin vain unohdettaisi. Mutta niin siinä kävikin. Kukaan ei muistanut häntä, tai hänen tekojaan. Eihän hän paljoa ollut ehtinyt tekemään, mutta luulisi että joku olisi hänen katoamisensa huomannut. hänen palatessaan kylään jossa oli talli jolla hän oli vuosia sitten työskennellyt, ei edes siellä kukaan häntä muistanut. Kahi'ra luovutti ritarina olon suhteen. Hän luovutti elämänsä suhteen. Jokin sai hänet kuitenkin jatkamaan eteenpäin, ja niimpä hän päätyi tekemän palkkatöitä siellä sun täällä, koittaen kerätä tarpeeksi rahaa pitääkseen itsensä elossa.

Muuta: Koska Kahi'ran kiroaja ei ollut tarpeeksi taitava täydelliseen kiroukseen Kahi'ralla on aikoja joina hän käyttäytyy matelijamaisemmin kuin normaalisti. Hän pystyy itse tuntemaan milloin nämä ajat ovat lähellä, ja vetäytyy silloin omiin oloihinsa, ettei tee mitään kaduttavaa. Hän joutuu myös hiomaan omia sarviansa ja piikkejänsä etteivät ne kasvaisi liian isoiksi (liian isot piikit voisivat vahingoittaa omaa haarniskaa ja muita varusteita). Kahi'ra haistaa veren erittäin hyvin, ja tulee nälkäiseksi sen haistaessaan. Kuului veri sitten ystävälle tai viholliselle...

Fun facts-
-Kahi'ra ei voi nukkua selällään
-Hänellä on vaikeuksia lausua joitakin kirjaimia, ja puhuu tämän takia hitaasti (Menee sanoissa sekaisin koittaessaan puhua liian nopeasti)

//Aion piirtää kahi'rasta kuvan ennenkuin alan roolimaan, että teille olisi selvempää minkä näköinen se on, ja minkälaiset varusteet sillä on.
///Sanokaa myös jos minun pitää korjata jotain lomakeesta

//Tuossa olisi tuo kuva.
//Kuvasta puuttuu lumottu velhonsauva sekä iso nahkainen reppu.
//Eli onko lomakkeessa korjattavaa vai sopiiko teille että alan roolimaan?

/kelpaa ainakin mulle. :3
Köh. En keksi paranneltavaa.. Köh pikemminkin keksin omasta lomakkeestani jonka itse tein paranneltavaa. ^^'

Kahi'ra-
Suomuinen soturitar käveli raskaasti kohti kaupungin tavernaan, kaivellen jo valmiiksi kolikoita nahkaisesta repustansa. Ovi avautui hiljaisesti naristen, ja pari silmäparia kääntyi heti Kahi'ran puoleen. Eipä siinä mitään, eihän sitä joka päivä näe kahdella jalalla kävelevää liskoa. Entinen ritari käveli ryhdikkäästi väsymyksestään huolimatta, koittaen näyttää ylväältä tuomitsevien katseiden alla. Kultasilmäinen heitti pari kolikkoa baaritiskille. ''Vahvinta tavaraa mihin nuo riittää'' hän sanoi tilauksensa nopeasti ja käveli nurkassa olevan pöydän ääreen. Hetken odottelun jälkeen paljastavasti pukeutunut nainen toi juoman, ja pitkän tuijotuksen jälkeen hän kääntyi kannoillansa ja katosi ihmisjoukon sekaan. Kahi'ra otti tuopin ja joi sen tyhjäksi yhdellä kulauksella. Hetken hän istui hiljaa, tutkiskellen juoman makua, ja päätyn siihen tulokseen ettei se ollut tarpeeksi vahvaa laittaakseen häntä humalaan. Taas yksi huono puoli liskoihmisenä olemisesta, alkoholi ei vaikutta melkein yhtään. Eikä rahaakaan ollut hukattavaksi enempään alkoholiin... Noh, ehkä sitten ensikerralla. Suomukas nousi ja lähti matkaamaan ulko-ovea kohti, toivoen pääsevänsä ulos mahdollisimman nopeasti. Hän ei oikein viihtynyt isoissa ihmisjoukoissa. Ulos päästyään hän lähti kävelemään tietä pitkin, aikeinaan vaeltaa kohti seuraavaa kaupunkia. Matkalla keskustan ohi hän huomasi ilmoitustaulun, ja päätti katsoa sitä, ehkäpä hän löytäisi jotain hyödyllistä. Katsos vain, rikollisten etsintäkuulutuksia. Hetken seisoskelun jälkeen kahi'ra nappasi lappusen jossa oli isoin löytöpalkkio. Rahasta oli pulaa ja tämä oli hyvä tapa hankkia sitä. Lappusessa mainittiin viimeisimpiä havaintoja, ja kahi'ra tutkiskeli karttaa, merkiten kokemuksensa perusteella pakat joissa rikollinen mahdollisesti oleskelisi. Niinpä matka jatkui rikollista jäljittäen.

/sopiiks tähän sellanen time skip et Räävis nukahtanu taas jonneki umpi humalalassa?

Räävis

Rääviksellä ei ollut hajuakaan paljonko aikaa oli kulunut siitä kun se oli viimeksi nähnyt niinsanotut "ystävänsä". "Ystävänsä", jotka olivat lopulta jättäneet sen yksin. Räävikselle yksin jääminen ei ollut hyvä, sillä se toi sen vanhat pahat tavat esiin. Yksi näistä pahoista tavoista oli juominen. Viina oli ainoa asia joka turrutti sen pienen pään, jotta se saattoi tuntea olevansa jotain mitä ihmiset nimittivät onnellisuudeksi.

Se oli taas löytänyt kyseenalaisia keinoja käyttäen käsiinsä viinaa ja ottanut lievästi sanottuna ilon irti tilanteesta.
Lopputulos makasi pienenä avuttomana ja vihaisena myttynä kaupungin laitamilla. Se oli juuri herännyt siihen että se oli tuntenut olonsa hiukan kylmäksi. Tällähetkellä se oli sitä mieltä että kaikki oli aivan suoranaista "paskaa ja helvetin pielessä", mutta se oli vielä liian uninen pitääkseen meteliä. 

/
Moi. 8-)

Kahi'ra-
Suomukas oli juuri poistumasta kaupungista kun hän huomasi valkoisen mytyn kaupunging laidalla. Entinen ritari pysähtyi paikoillensa, ja tuijotti epämääräisesti ylikasvanutta hiirtä, miettin tarvitsisiko toinen apua. Kultasilmä lähti varmin askelin lähestymään avuttomalta vaikuttavaa jyrsijää, arvioiden tuota tyynellä katseellansa. Hiirulainen ei näyttänyt voivan oikein hyvin, mutta se ei myöskään näyttänyt loukkaantuneelta. Soturitar seisahti valkoturkkisen viereen ja tökkäisi tuota jalallansa, varoen ettei naarmuttaisi toista kynsillänsä. ''Hei, onko sinulla kaikki hyvin'' kysyi suomukas niin selkeästi kuin terävien hampaidensa seasta pystyi ja kallisti päätänsä pienesti. Kultaa lieskuvat silmät pitivät katseen tiukasti hiirulaisessa, koittaen lukea tuon ruumiinkieltä, eihän sitä ikinä voinut tietää miten humalaiset käyttäytyisivät.

Kahi'ra mietti pitäisikö hänen saattaa toinen taverniin, mutta jyrsijä varmasti vain joisi lisää. Liskonainen ei oikein tiennyt mitä tehdä hiirulaisen kanssa, ja niimpä hän aikoi ensin odottaa tuon vastausta, jotta saisi tilanteesta paremman kuvan. Ehkä valkoturkkisella oli vain ollut villi yö, sattui sammuaan huonoon paikkaan, ei sen ihmeellisempää.

Räävistä pyörrytti ja ketutti edelleen. Kaikki oli sumeaa ja pimeää, ja oksennus ei ollut kaukana. Mutta se oli ainoa tapa unohtaa kaikki se tuska jota jyrsiä sisällään kantoi. Se oli kuulevinaan askelia. Toiveajattelua. Perhana. Se ei sittenkään ollut juonut tarpeeksi. Se oli kuulevinaan äänen joka kutsui sitä. Se yritti nousta ja katsella tulijaa, mutta sen viinan samentamat silmät olivat lähes sokeat. Se päästi pienen säälittävän vinkaisun ja käpertyi kasaan. Ehkä uni auttaisi sitä saamaan kaiken taas järjestykseen. Niin juuri. Nyt oli hyvä, enää sen jalkoja ei palellut. Itseasiassa sen jalat tuntuivat kevyiltä ja turrilta. Turtuus. Juuri tätä se halusi. Se sulki silmänsä ja antoi pimeyden syleillä itseään.

Kahi'ra-
Hiirulainen vain vinkaisi ja käpertyi tiukemmin nukkumaan. Kahi'ra oli jopa hieman loukkaantunut siitä miten hänet jätettiin huomiotta. Hän jopa melkein päätti jättä humalaisen oman onnensa nojaan, mutta nyt oli talvi, ja ei hän voinut jättää tuota avutonta laihaa myttyä tänne jäätymään. Hän ei halunnut palata kaupunkiin, ja päätti ottaa hiiren matkaansa. Hiirulainen voisi myöhemmin palata kaupunkiin halutessaan, ei Kahi'ra tuota kauas kuljettaisi. Hän aikoi tehdä leirin läheiseen metsään, jossa hiiri voisi levätä rauhassa. Suomukas mulkaisi valkoturkkista ja nosti sen maasta olallensa. Hiirulainen ei ollutkaan niin kevyt kuin Kahi'ra oli olettanut, ja niimpä hän joutui korjaamaan ryhtiänsä jotta jaksaisi kantaa avutonta jyrsijää kauemmin. Kaupunki oli tähän aikaan hiljainen, ja kukaan ei ollut huomannut Kahi'raa, joka lähti kantamaan valkoista hiirtä kauemmas, kohti tiheää metsää.

Ellei räävis tekisi jotain mikä estäisi kantamisen, saapuisi Kahi'ra metsään noin puolessa tunnissa. Hän kaivaisi repusta tarvikkeita leirin tekoon, ja sytyttäisi nuotion lämmittämään kaksikkoa. Kahi'ran valitsema paikka olisi ison kallion juurella, ja kallion seinämä oli hieman kupera, joten se suojasi erittäin hyvin kylmältä. Repusta löytyi vanha viltti, jonka Kahi'ra heittäisi rääviksen päälle. Suomukas itse istuisi kauempana, koittaen pysyä lämpimänä pelkän tulen avulla. Aluksi nuotio olisi pieni, mutta Kahi'ra hakisi siihen lisää puuta, ja hetken kuluttua tuli lämmittäisi sen verran että kylmä ei enää häiritsisi.

Kahi'ran ollessa jo aivan varma että kaikki menisi hyvin eikä mikään voisi mennä pieleen Rääviksen rauhallinen uinailu keksytyi hetkeksi aikaa siihen että tälle tuli hyvin paha olo ja tämä oksensi viinan ja virtsansekaisen oksennuksen siihen missä oli, eli toisen sylissä. 

//Tiputatko nyt vai likaannutko? 

Kahi'ra-
Suomukas ei ehtinyt reagoida räävikseen ajoissa ja sai oksennukset niskoillensa. Matka jatkui silti, sillä liskonainen oli jo päättänyt mitä aikoi tehdä hiirelle, eikä yksi pieni oksennus sitä estäisi.

Nuotion ollessa valmis Kahi'ra päätti jättää hiiren hetkeksi omillensa, hänen mennessä tutkimaan lähistöä. Metsän vieressä oli järvi, ja vaikka järvi oli jäässä ja kahi'ra kesti kylmää yhtä hyvin kuin... Lisko... Päätti hän silti pulahtaa vedessä jotta saisi oksennukset pois. Ainut ongelma oli että jää ei halunnut mennä rikki millään. Kahi'ra hyppi sen päällä ja viskoi isoja kyviä sinne sun tänne mutta jää ei mennyt edes halki. Suomukkaan hermot alkoivat käydä kireällä, ja lopulta se päätti ottaa miekkansa, ja iskeä sen jään keskelle täydellä voimalla. Kuului rusahdus, ja pian Kahi'ra tajusi olevansa jäätävän kylmässä vedessä. Vaistomaisesti hän lähti heti pintaa, mutta sieluun tunkeutuva kylmyys hidasti liikkeitä. Kynnet iskivät jään pintaan kiinni ja kahi'ra kiskoi itsensä pinnalle, mutta vielä ei hän ollut turvassa. Lasittuvat silmät etsivät katseeseensa hätääntyneenä nuotion liekkejä, ja tärisevä lisko lähti hiljaa kävelemään lämpöä kohti. Hän raahautui nuotinon viereen, käpertyen istumaan niin tiiviisti kuin pystyi. Häntä kiepahti vartalon ympärille, ja Kahi'ra jähmettyi paikoillensa, eikä hän tulisi liikkumaan ennenkuin hän tuntisi taas sormensa. Valitettavasti hän oli kastunut koko haarniskansa kanssa, joten lämmittelyssä tulisi kestämään.

/Aavistan pahaa. Ole kiltti ja ole hellä. <3

Räävis välillä käänteli päätään ja vikisi, mutta muuten nukkui rauhallisesti. Lukuunottamatta sitä että välillä sen suusta valui hieman oksennuksensekaista kuolaa.

//Mitä ihmettä sä ajattelet...? *Tajuamus* EIIII!!! EI KAHI'RA OLE SELLAINEN XD

Kahi'ra-
Liskonainen hytisi kylmyyttään, katselleen kateellisena ylikasvanutta hiirtä joka makoili tyytyväisenä huovan alla. Kylmyydestä lasittuneet silmät alkoivat sumeta, ja Kahi'ra sulki ne. Tätä jatkui vaikka kuinka kauan, mutta lopulta tuli lämmitti entisen ritarin takaisin elävien kirjoihin. Lisää puita piti hakea, ja vaikka askel olikin epävarma ja suomukas meinasi kaatua joka toisella askeleella, sai hän tulta kohenettua uusien oksien ja risujen avulla. Naikkonen istahti takaisin tulen ääreen, pyrkien lämittelemään lisää. Suomut saattavat vahingittua jos ne altistuvat liialle kylmyydelle...

Räävis kietoutui tiukemmin huopaansa ja ynisi. Vaistomaisesti se hivutti itseään lähemmäksi tuota tuntematonta lämmön lähdettä. Se tuntui kivalta. Se tunsi kuinka sen karvapeitteinen häntä alkoi pikkuhiljaa sulaa. Vielä vähän lähemmäksi. Vielä vähän enemmän tuota ihanaa lämmön tunnetta. Se tunsi pian lämmön valtaavan ruumistaan. Pian Räävis kuitenkin saattaisi käräyttää itsensä pahasti mikäli kukaan ei puuttuisi tilanteeseen.

Kahi'ra-
Liskonainen oli niin omissa maailmoissaan ettei meinannun huomata hiirulaisen touhuja. Kahi'ra katseli hiljaa vierestä kun valkoturkkinen hivuttautui lähemmäs lämmönlähdettä. Suomukas mietti että antaisiko toisen käräyttää itsensä kostona aikaisemmasta oksennuksesta, mutta lopulta hän otti kiven maasta ja heitti sillä hiirulaista päähän, toivoen toisen pysyvän kauempana tulesta. Jos nököhammas vielä yrittäisi, huutaisi kahi'ra tuolle ''Nyt näpit irti siitä tulesta, tai revin häntäsi irti!''.

Räävis tunsi iskun päässään ja kuuli rusahduksen, ja huusi tuskasta ja kierähti vahingossa kokonaan tuleen. Tämä oli onneksi tarpeeksi pistävä kokemus joka sai Rääviksen pomppaamaan pystyyn ja kieriskelemään hankeen. Se kirosi ja ulvoi ja huusi ja yritti haudata itseään kylmään, vilentävään hankeen. Se ei kyennyt ymmärtämään mikä vihollinen oli pysytynyt hiipimään sen luo sen huomaamatta ja koska se ei koennut olevansa taistelukunnossa se yritti piiloutua hankeen.

/digga tunnel

https://youtu.be/bmPev8C-ydY?t=12s

Kahi'ra-
Kultasilmä katseli toisen sekoiluja pokerinaama vahvana, ja kiinnostus pohjalukemilla. ''Idiootti'' ((Baka )) Tuo tuhahti hampaidensa välistä, kuitenkin pitäen passiivisen katseensa hiirulaisessa. ''Sattuiko pahasti? Tule tänne sieltä hangesta, voin auttaa haavojesi kanssa.'' Liskonainen koitti puhua Räävikselle, sillä hän oletti valkoturkkisen nyt olevan hereillä. Samalla Kahi'ra tökki nuotiota kepillä, koittaen korjata jyrsijän aiheuttamat vahingot ainoalle lämmönlähteelleen.

Räävis antoi hengityksensä tasaantua. Se tutkiskeli ympäristöään. Ei sillä ei ollut mitään muistikuvaa tapahtumista ja se oli hieman häpeissään. Mutta uskalsiko Räävis myöntää tämän? Ei tietenkään. Se sylkäisi maahan ja potki hankea. Se katseli muukalaista epäluuloisesti. Oliko tämä jokin karvaton niekka? (Anatawa daree~)  Se ei tiennyt pitäisikö sen luottaa yhtään mihinkään mitä muukalainen sanoi. For all he knew muukalainen saattoi olla koko syy Rääviksen nykyiseen kurjaan tilanteeseen.

Kahi'ra-
Tuo katseli hiiruilsta hiljaa. ''No?'' Liskonainen nousi seisomaan ja käveli hiiren viereen. ''Näytä haavasi.'' Tuo käski normaalia vakavammalla äänellä, ja ojensi kätensä. Kultaa lieskuvat silmät alkoivat hehkumaan, samon kuin kahi'ran ojenettu käsi. Kahi'ra oli valmis parantamaan rääviksen haavat, jos tuo näyttäisi ne.

Räävis katseli toista hieman epäluuloisesti, mutta toisaalta se laskelmoi sen varaan ettei sillä ollut mitään menetettävää. Niinpä se omaan törkeään tapaansa hyppäsi toisen syliin ja näytti suorastaan hieman ylpeänä omia haavojaan. Räävis rakasti salaa hemmottelua. Ja nyt se oli liian jälkihumalassa salatakseen sitä.
//
Moi mul on halikuume ja Räävis ei tunne sanaa yksityisyys tai reviiri

Kahi'ra-
Liskonainen ei ollut valmis ottamaan hiirulaista syliin, ja niinpä tuo ei ehtinyt reagoimaan Räävikseen, eli ellei valkoturkkinen itse nyt roikkunut Kahi'ran kaulassa, tulisi se tippumaan maahan. Jos hiirulainen tipahti perseelleensä niin Kahi'ra kumartuisi tuon ääreen ja parantaisi mahdolliset palohaavat. Jos taas hiirulainen roikkuisi kaulassa, koittaisi Kahi'ra laskea sen maahan jotta hän pystyisi parantamaan tuon haavat. Jokatapauksessa Räävis joutuisi maahan ja Kahi'ra pyrkisi parantamaan tuon haavat. ''Noin. Onko sinulla nälkä?'' Suomukas kysyisi jos Räävis olisi antanut parantaa haavansa. Kahi'ralla oli repussansa leipää, jonka hän kaivoi esiin ja ojensi puolet Räävikselle. ''Tämä on vähän kuivaa, mutta on minulla ei ole okein muuta tarjottavaa, ellet pidä raa'asta lihasta.'' Liskonainen istahti maahan, ja alkoi repiä leivästä isoja paloja terävillä hampaillansa kuin nääntyvä villieläin. Tuli oli heikompi hiirulaisen jäljiltä, mutta se lämmitti silti mukavasti.

Räävis

Räävis päästi pienen säälittävän uikahduksen kun palanut hännänpää kosketti kylmää hankea. Vieraan  se katseli vierasta uteliaana ja kallisteli päätään, kuten hiiret yleensä tekevät kun ne eivät tiedä mitä on tekeillä.

Kahi'ra-
Liskonainen paransi toisen haavat, ja meni istumaan takaisin nuotion ääreen. Se ei näkynyt ulospäin, mutta taian käyttö vei häneltä energiaa. Onneksi jyrsijän haavat eivät olleet pahat, joten energiaa ei kulunut haitallisen paljon. Kahi'ra heitti leivän palasen Rääviksen suuntaan, ja ellei hiirulainen koskisi siihen vastaisi naikkonen: ''Jos et syö sitä leipää niin minulle kyllä kelpaa'' Kultasilmä sanahti ja vilkuili räävistä. Jos Räävis taas söisi oman leivän kantikkansa, niin Kahi'rakin alkaisi raatelemaan omaansa. Jokatapauksessa, nyt aukinaisesta repusta voisi hiirulainen erottaa raa'an lihan hajun. Siellä odotteli sarvipään jälkiruoka. Tulen lämmittämä Kahi'ra heilautti lihaksikasta häntäänsä, jättäeen lumeen isoon raahausjäljen. ''Jos haluat, voit jäädä nukkumaan tänne yöksi. Lähin kaupunki ei ole kaukana, mutta en suosittele sinua menemään sinne juuri nyt.'' Suomukas selitteli nielaistuaan leivänpalasensa miltein kokonaisena.