Random sekoilurope <3

Tälläkertaa Räävis oli jo varatunut kovaan kohteluun joten tämä osasi pysyä hännänmitan päässä. "Hei iisisti beibi." tämä sanoi tietäen vain lietsovansa lisää kiukkua toiseen. "Sussa on tulta ja mä tykkään mutta eiks kannattais säästää se aamuun ja hengissäpysymiseen." Ennenkuin Kahi'ra ehti vastata Räävis jatkoi. "Nyt on pakkanen ja kylmä ja mä näen että sä et voi hyvin. Yritä levätä. Sä tarviit kaiken energian mitä sussa on huomenna kun aurinko nousee. Et oo täältä ja sen näkee, mut ei kaikki täällä oo yhtä ystävällistä sakkia kuin minä ja on tietty sakki josta haluat pysyä kaukana." "Siksi meidän pitää olla marssikunnossa aamulla joten sinuna nukkuisin kun siihen on tilaisuus." Räävis painotti jokaista sanaa ärsyyntyneesti hampaidensa raosta. Se inhosi lastenvahtimista, ja juuri nyt siitä tuntui kuin sen niskaan olisi laskettu isoin ja itsepäisin ja kiukkuisin iso vauva universumista. Ainakin joku joka oli tarpeeksi tyhmä että jaksaisi ensin valvoa koko yön ja sitten juosta karkuun "heitä jotka jääköön nimeämättä".  Lisko oli jo nyt puolikuolleen väsynyt, sen näki, mutta silti jostain syystä se ei halunnut nukkua. Räävis itse saattoi aavistaa syyn. Eihän se itsekään aikonut ummistaa silmiään, ja viinareissujaan lukuunottamatta Räävis yleensä nukkui toinen silmä auki.

Kahi'ra-
Suomukasa nosti katseensa ylös ja katsoi vinkuvaa hiirtä tylsistyneen näköisenä. Hän nousi pystyyn, ja venytteli selkäänsä, luiden naksahdelessa ikävästi. Hän katsoi Räävistä pitkään, kunnes kääntyi kannoillansa ja lähti kävelemään metsään, jättäen tavaransa nuotion äären. ''Tule kyllä takaisin...'' Hän sanahti kadotessaan nuotion valosta. Kahi'ra pakotti itsensä kulkemaan ritarin ryhdillä metsän halki, mutta hänet keskeytti lasinen kilahdus. Hän oli tökkäisyt jalallansa pulloa, jonka oli aikaisemmin heittänyt metsään. Liskonainen nosti pullon maasta, ja hieroi lumen pois etiketin päältä. Hänen katseensa valahti heti etiketin tekstin iskeytyessä tajuntaan, ja ei sitä aikaa hukattu ollenkaan, kun Kahi'ra lähti  juoksemaan syvemmälle metsään, pitäen kättään suunsa päällä. Ollessaan mielestään tarpeeksi kaukana, hän pysähtyi ja siirsi kätensä kurkkunsa päälle, paniikin pakottaessa hänet täysin hereille. Hän ei tiennyt mitä tehdä, mutta lopulta päätyi tunkemaan sormensa kurkkuun, jotta hän voisi oksentaa. Valitettavasti liskot eivät oksenna yhtä helposti kuin ihmiset, ja hätiköidyt yritykset eivät millään onnistuneet. Hetken mietiskelyn jälkeen hän huokaisi ja lähti takaisin nuotiota kohti. Jos Räävis olisi nuotion luona, ei Kahi'ra huomioisi tuota, vaan menisi makaamaan maahan, kasvot kallion seinämää päin. ''Jos olen kuollut aamulla, saat pitää tavarani'' Hän sanahti, ja pyrki vaipumaan uneen ettei hänen tarvitsisi vastata Rääviksen mahdollisiin kysymyksiin.

Alkoholin jälkeinen sekavuus oli jo poistunut Rääviksestaja tämä oli yrttiseoksesn jäljiltä tavallista tarkempi havaitsemaan asioita. Ja juuri nyt Räävis havaitsi ettei kaikki ollut kunnossa. Räävis joka ei koskaan suostunut jättämään ketään joka ei ollut ihminen pulaan ryntäsi perään ja saikin itseään hitaamaan kylmettyneen liskon kiinni. "Hei hei mikä hätänä?" se kysyi puuskuttaen.

Kahi'ra-
Himskatin hiirulainen olikin tullut perässä, mikä sai suomukkaan murahtamaan pienesti. Pullo lensi puuta vasten ja rikkoutui sirpaileiksi, kahiran hieroessa päätänsä suomuisilla sormmillansa. Hän oli nyt liian väsynyt selittämään enää mitään, ja marssi takaisin leiriin, toista kättä vatsansa päällä pitäen. Hän kävi makaamaan kallion seinämän viereen, kasvot harmaata kiveä kohti. ''Jos olen kuollut aamulla, saat roskani''. Hän sanahti ja koitti nukahtaa. Vaikka Räävis yrittäisi puhua, ei Kahi'ra vastaisi, vaikka olisikin vielä hereillä.

Räävis tiesi ettei saisi Kahi'raa ylös kuin vain yhdellä tavalla. Ja Räävis oli valmis tekemään sen. "Hei kuule. oletko sä kunnossa?.. ja josset aijo selittää niin siinätapauksessa.." Räävis antoi Kahi'ralle nopean nuolaisun suoraan tämän naamaan ja vetäytyi nopeasti taaksepäin tulevan iskun varalta.

Kahi'ra-
Vaikka kahi'ran veri alkoikin kuplimaan, koitti tuo hillitä itsensä, ja pysytellä maassa. Hän koitti iskeä Räävistä hännällänsä, mutta väsyneenä hän varmasti ei osunut, ja vaikka osuisikin niin ei hän kovaa iskisi. Suomukasa veti laukkunsa päänsä päälle, toivoen sen peittävän Rääviksen vikinät. Hän oli nyt päättänyt käydä nukkumaan, ihan sama mitä Räävis teki.

Räävis hymähti. "Älä sure. Vahdin ettei kukaan satuta sinua." se sanoi, otti tikarinsa hampaidensa väliin ja kiipesi puuhun ja nukkui kuten aina ennenkin, toinen silmä auki.

Kahi'ra-
Suomukasa oli jo nukahtanut eikä kuullut mitä räävis sanoi

Räävis

Istuu puussa ja raapii silloin tällöin takajalallaan korvantaustaansa pysyäkseen jotenkin puoliksi hereillä. Vahtii ympäristöään puoliunessa ja seurailee Kahi'ran nukkumista tuntien itsensä tärkeäksi ja tarvituksi ja Kahi'ran lastenvahdiksi. 

Kahi'ra-
Liskonainen nousee yhtäkkiä istumaan, hieroen heti käsiänsä yhteen. Yö oli ollut hänen mielestään aivan liian kylmä, ja niinpä hän istuskeli paikoillaan, hytisten ja täristen. Aamu-unisuus varisi siinä kylmyyden pistellessä nopeasti pois, ja sarvipää alkoi kaivaa laukkuansa, varmistellen ettei Räävis (jonka paikallaoloa hän ei vielä ollut tarkistanut) olisi vienyt mukanansa matkamuistoja. Tavarat olivat paikoillansa, ja niimpä Kahi'ra huokaisi helpottuneesti. Hän kiinnitti haarniskan palaset käsiinsä ja jalkoihinsa, samalla putsaten päällensä joutunutta lunta pois. Hetken hän vielä seisoi paikallansa, varmistaen ettei unohtaisi mitään jälkeensä, ja silloin hän huomasi Rääviksen puussa (ellei Räävis olisi jo liikkunut sieltä). ''Tule, meillä on pitkä vaellus tänään... Jos siis aiot liittyä seuraani.''

Kahiran heräillessä Räävis laskeutui alas ja hekotteli voitonriemuisesti. "Hyvää huomenta kaunokainen. Oliko hyvät kauneusunet? " Kahi'ran tonkiessaan laukkujaan Räävis  otti suorastaan loukkaantuneen ilmeen. Mitä? Hänkö muka varas? Räävis varasti vain ihmisiltä, ja niiltä joilta uskoi pääsevänsä pakoon ilman seuraamuksia. Kahi'ra ei sopinut oikein kumpaankaan kategoriaan.

Kahi'ra-
Suomukas katsoi Räävistä, suupielet pienesti koholla. ''Heh, 100 vuoden kauneusunetkaan eivät tätä pärstää korjaisi.'' Hän sanahti huvittuneesti ja kiristeli haarniskansa koossa pitäviä nahkasuikaleita. Kahi'ra ei talven takia ollut nukkunut hyvin, mutta riittävän hyvin että hän jatkaisi kyllä matkata vaikka koko päivän. Kahi'ra nosti repun selkäänsä, ja käntyi hiirulaisen puoleen. ''Haluatko siis liittyä seuraani, vai ovatko nämä hyvästit?'' Liskonainen kysyi neutraalilla äänellä.

Räävis myönsi kyllä ettei liskonpärstä olisi mikään vuoden kauneuskortti, mutta ihmetteli katkeruutta joka sanoista kaikui. "Miksi pitäisi korjata? Haluatko puhua siitä? Hienoa! Puhu siitä jollekin muulle. Mua ei kiinnosta." Räävis esitti taas kovanaamaa peittääkseen uteliaisuutensa. "Lähdetään ihmeessä matkaan ennenkuin "ne" äkkäävät meidät. Näillä main ei kannata olla samassa paikassa liian kauan." se selitti pieni kuono väpättäen tuulessa kun se haisteli ympäristöään. Nyt ei kuitenkaan Kahi'ran ihosta lähtevää outoa myskistä hajua lukuunottamatta näyttänyt olevan mitään normaalista poikkeavaa tuulessa.

Kahi'ra-
''Älä huoli, en ollut kertomassa sinulle.'' Lisko tuhahti, ehkä vaikuttaen hieman loukkaantuneelta, mutta ei se todellisuudessa ollut aikomassa kerto itsestään yhtään mitään. ''Hm, oletko joutunut ongelmiin paikallisten kanssa?'' Suomukas kysäisi nopeasti, olettaen ettei vastausta kuuluisi. Hän lähti kävelemään tietä kohti, Räävis sai seurata jos halusi tulla mukaan. Kultasilmä lähti matkaamaan kaupungin vastakkaiseen suuntaan, puhumatta sanaakaan ja kävellen niin reippaasti kuin hitaudeltaan pystyi.

"Se riippuu siitä ketä pitää paikallisina. Täällä paljon sekä paikalliset että tulokkaat ylimykset tappelee keskenään ja voin luvata sinulle ettet halua jäädä sen joukon jalkoihin." Räävis varoitteli. "Ja sitten on liikkeillä kuolleistamanaajakin." se kuskasi.

Kahi'ra-
Suomukas naurahti. ''Älä huoli, minä voin kyllä suojella sinua'' Hän sanahti kiusoittelevasti, korjaten reppunsa asentoa. Reppu, ai niin siellähän oli joku etsintäkuulutus. Lisko nappasi repun olaltansa, ja kaivoi sitä kävellessään. Kas, tuollahan se lappunen olikin. ''Hmm... En kuullut kuiskaustasi, voisitko toistaa mitä sanoit?'' Kahi'ra sanahti, lukien etsintäkuulutusta itsekseen.

Räävis  huomasi Kahi'ran katseen. "Sulla taitaa olla joku kohde mielessä?" Räävis sanoi. "Hienoa. Kenet me nyt ryöstetään?.. Mitä? Ei puhettakaan että kaunis neiti vereäisi itsekseen nättejä kynsiään ja jättäisi meikäpojan kaikesta hauskasta paitsi!" Räävis protestoi.

Kahi'ra-
Rääviksen jo intoillessa, kääntyi liskonainen tuon puoleen. ''Hmm...'' Hän mietti tarkkaan halusiko jakaa etsintäkuullutuksessa luvattua kultaa, ja kuinka paljon siitä kehtaisi jakaa. ''Suunnitelmiini ei kuulu ryöstö, vaan murha.'' Hän sanoi ja näytti Räävikselle maantierosvon etsintäkuulutuksen. ''Palkkioksi on luvattu 500 kultaa... Saat 200 jos autat minua- Ja ennenkuin alat valittamaan siitä että saat vähemmän, jokin kertoo minulle että minä tulen tekemään suurimman osan töistä... Mutta toisaalta jos yllätyn positiivisesti taidoistasi, voin nostaa saamaasi summaa...'' Hän puheli vakavasti. Kahi'ra kaivoi repustansa kartan, ja merkkasi siihen jotain hiilenpalasella. ''Hmh, seuraa minua. Yksi mahdollinen piilopaikka on vain parin tunnin kävelymatkan päässä.'' Suomukas sanahti, ja lähti reippaaseen kävelyyn, talvisen ihmemaan halki.

Räävis virnisti pahanilkisesti ja naksautteli hampaitaan kuullessaan sanan murha. Se piti ajatuksesta kovasti. "Ärsyttävien ihmisten silpominen on palkkio jo sinänsä. Mutta ainahan mulle raha kelpaa. " se sanoi. Se oli oppinut viimekertaisesta että raha kului nopeasti eikä sitä voinut olla liikaa.

Kahi'ra-
''Minusta alkaa tuntua että sinulla on jotain ihmisiä vastaan...'' Hän mumisi, puoliksi itselleen puoliksi Räävikselle. Liskonainen lähti kävelemään nopeammin, tavoitteenaan saapua rikollisen mahdolliseen piilopaikkaan ennen iltaa. Sää oli onneksi tyyni, ja vaikka kylmyys pisteli epämukavasti matelijan jokaista lihasta, jatkui matka tasaiseen tahtiin.

Räävis naurahti. "Mitä väitätkö itse että pidät niistä karvattomista siannahkaisista sonnassa rypevistä maksarakoista?" Räävis jatkoi nauramista. "Älä selitä Kahi'ra. Sen jälkeen mitä meillä oli eilen iltapalana en usko hetkeäkään että sietäisit sellaisia otuksia sen paremmin kuin minäkään. Ainakaan elossa. Juuston kanssa kuivatettuina ne ovat kyllä erittäin maukkaita. Varsinkin sormet." Räävis sanoi huuliaan lipoen.

Kahi'ra-
Liskonainen päätti että tähän oli parempi olla vastaamatta, ja hän koitti vaihtaa puheenaihetta. ''Tämä maantierosvo ei kuulema työskentele yksin, joten meidän kannaattaa varautua isompaan taisteluun.'' Hän selitteli koittaen miettiä hyviä stragedioita. ''Hmm, sinä olet nopeampi, joten voisit mennä edeltä harhauttamaan heitä, sillävälin kuin minä valmistaudun tekemään yllätyshyökkäyksen.'' Suomukasa koitti ehdotella jotain nopeasti keksimäänsä suunnitelmaa.

Räävis irvisti. Sitä ei huvittanut olla mikään syötti. "Eehheei. En jätä sinua yksiksesi. Me menemme yhdessä" se sanoi.

//
ja aa en osaa enää ropettaa randomejen npceiden kanssa.

//Saat sitten hyvää harjoitusta jos nuo hahmot ehtii sinne ajoissa :3

Kahi'ra-
Liskonainen kohautti olkapäitään rennosti, merkiksi siitä että hänelle oli ihan sama millä tavalla he rikollisen voittaisivat. Tosin Kahi'ra ei ollut tottunut työskentelemään hiirulaisen kaltaisen olennon kanssa, aina oli seurana ollut joko ritareita tai muita palkkasotureita, ja heitäkin harvoin, yleensä Kahi'ra työskenteli yksin. Matkassa tulisi vielä kestämään, mutta suomukas tajusi että heidän kannattaisi syödä jotain ennen taistelua... Tai voisivathan he vain syödä voiton jälkeen vorojen ruuat, tuskin ne maantierosvot nyt niin vahvoja olivat ettei kaksikko nille hieman nälkäisinä pärjänneet. Kahi'ra oli niin ajatuksissaan ettei huomannut ympärillään tapahtuvia asioita.

//
Muute ootetaaks et Nitani ja Calaliaki pääsee mukaa ni neki voi tulla ryöstöretkelle? :3