Watership-vuoren legenda (K-12, koska vähän väkivaltainen ja ahdistava)

``mitä, kuka sinä olet?`` kysyi Viikka kanilta joka seisoi hänen edessään. ``etkö tiedä kuka minä olen?`` kysyi kani nauraen. ``en, kuulostat ilkeältä`` Viikka vastasi. ``hahah, minähän olenkin`` sanoi kani ja paljasti kasvonsa sumusta. ``Orjantappura!`` huusi Viikka kauhuissaan. ``niin, minä ja nyt sinä olet mennyttä`` Orjantappura sanoi ja nauroi. ``ei, ei voi olla... ei!!!`` huusi Viikka. Yhtäkkiä hän heräsi. ``Viikka, Viikka herää`` sanoi ääni. ``näit varmaan painajaista.`` ``Pähkinä, se oli hirvittävä uni. Orjantappura oli juuri valmis surmaamaan minut`` Viikka kertoi. ``se uni varmaan enteili jotakin kamalaa`` Pähkinä arveli. ``niin, Orjantappura suunnittelee hyökkäystä meitä vastaan. Tunnen sen luissani.`` ``hän on suunnitellut sitä jo kauan`` Pähkinä vastasi. ``tästä on kerrottava muille`` Viikka päätti. Kokouksessa Viikka kertoi näkemästään painajaisesta ja siitä että se enteili Orjantappuran hyökkäystä. ``hän on Ratamon perillinen, mutta silti kauheampi kuin Ratamo`` Isopää sanoi. ``olet oikeassa, taistelu täytyy estää`` Pähkinä päätti. Sillä välin Kuunsirpissä, Ketohanhikki ja Kesäheinä suunnittelivat pakoa yhdyskunnasta. ``emme voi jäädä tuon hullun ylikaniinin luo`` sanoi Kesäheinä. ``hän voi surmata meidät minä hetkenä hyvänsä.`` ``niin, emmehän mekään saaneet Watershipiläisiä kiinni ja se lokkikin pääsi livahtamaan`` vastasi Ketohanhikki. Kehaar toi juuri viestiä Watershipin kaneille. ``hei, kanit! Orjantappura suunnitella hyökkäystä teil, te ette ehkä selvii.`` ``pitihän se arvata. Hraka soikoon! Meidän on heti tehtävä jotain!`` Isopää huudahti. ``Vatukka, onko sinulla suunnitelmaa`` kysyi Pähkinä. ``itseasiassa on, minä menin aamulla joelle ja siellä oli silta, ihan uusi silta, jonka ihminen oli ilmeisesti tehnyt. En ollut sitä aiemmin nähnyt`` Vatukka vastasi. ``voimme käyttää sitä päästäksemme pakoon ja voimme potkia viholliset alas veteen.`` ``hyvä idea!`` Pähkinä sanoi. ``tiesin että sinulla on jokin suunnitelma.`` Kuunsirpin kaniinit olivat juuri partioimassa, kun kuului Kehaarin huuto korkealta ilmasta. ``tuolla se lokki on`` eräs kaneista huusi. ``missä?, en näe mutta kuulin kyllä jonkun huudon`` vastasi toinen. ``varo! Se tulee kohti`` huusi toinen kani. Kehaar iski juuri yhden kaniinin maahaan. ``jättäkkää ystäväni heti rauhaan!`` se huusi. Sitten Kehaar meni heti kertomaan Pähkinälle ja muille Kaniineista. ``ne kanit tulla juuri tänne päin. Meidän hyökättävä heti.`` ``meidän on yritettävä suojella yhdyskuntaamme, viimeiseen verenpisaraan`` Isopää sanoi. ``minä mietin miten se taistelu ratkaistaisiin. Rautatammi ja Isopää, te kaksi saatte hoidella vartijat, mutta älkää tappako heitä. Muut saavat paeta sillan kautta turvaan. Minä jään Isopään ja Rautatammen kanssa tänne. Jos huomaatte että kaneja on tulossa tännepäin, Kehaar saa hyökätä heidän kimppuunsa. Sitten minä johdatan tänne Homban, joka saa tehdä lopun Orjantappurasta`` Pähkinä suunnitteli. ``hyvä idea, Pähkinä`` Vatukka sanoi. ``vaikka olenkin keksijä, niin silti sanon että sinä osaat keksiä paremmin kuin minä.`` Jatkuu...

Viikan poika, Threar oli lähtenyt Maitiaisen kanssa etsimään ruokaa. Maitiainen oli luvannut Viikalle ja Vilthurilille pitävänsä silmällä Threaria, jolla oli taipumus juosta kauaskin. Maitiainen pysähtyi ja Komensi Threaria. ``hei, Threar, tänne!`` ``miksi herra Maitiainen?`` Threar kysyi. ``älä kutsu minua herraksi, senkin pieni kaninpoika`` Maitiainen sanoi hermostuneesti. ``no, sinä et sitten kutsu minua pieneksi kaninpojaksi`` vastasi Threar. ``mitä? Pitäisikö minun muka kutsua sinua suureksi kaninpojaksi`` vastasi Maitiainen nauraen. `´no ei`` Threar huusi. ``älä nyt, se oli vain vitsi`` Maitiainen sanoi. ``hyökkääkö se Orjantappura tänne?`` kysyi Threar. ``varmaan, sinun on parasta pysyä turvassa`` Maitiainen vastasi. ``mutta minä haluan taistella niinkuin muutkin`` Threar vakuutti. ``et pysty, sinulle käy kehnosti`` vastasi Maitiainen. ``kyllä minä selviän`` Threar huusi ja lähti pois. Maitiainen tietysti seurasi häntä, hänhän oli luvannut niin Viikalle. Samaan aikaan Watershipillä Vilthuril alkoi olla huolissaan siitä milloin Threar palaisi kotiin. ``älä huolestu, Vilthuril. Kun Maitiainen on mukana, ei hänelle voi tapahtua mitään`` Viikka lohdutti. ``meillä saattaa olla vielä viimeinen toivo taistelun voittamiseksi`` Pähkinä sanoi. ``viimeinen toivo? Mikä?`` Isopää kysyi. ``että Orjantappura luovuttaisi, muutkin eläimet voisivat tulla auttamaan taistelussa. Hiiret, Myyrät, Oravat, Majavat ja linnut.`` ``entä jos eläimet eivät suostukkaan taistelemaan kanssamme?`` Isopää kysyi. ``no sitten meidän on vain taisteltava vartijoita ja Orjantappuraa vastaan yksin`` Pähkinä vastasi. ``mutta älä huoli. He varmaan suostuvat auttamaan meitä Orjantappuran ja muiden Kuunsirppiläisten kukistamisessa.`` alkoi tulla jo ilta ja synkät pilvet nousivat taivaalle. ``Threar, meidän on mentävä takaisin. Meillä on jo salaattia ja porkkanaa tarpeeksi. Mennään kotiin, alkaa sataa. Voikukka voi kertoa sinulle tarinan`` Maitiainen sanoi. ``niin, mutta miten löydämme kotiin?`` kysyi Threar. ``helposti, seuraat vain minua`` Maitiainen vastasi. Myrsky pelotti Kuunsirppiläisiä. He päättivät mennä suojaan koloihinsa. Orjantappura ei kuitenkaan pelännyt ukkosta, hän kiipesi huipulle ja huusi: toverit! Me hyökkäämme Watershipiin huomenna, huomenna alkaa taistelu, huomenna me voitamme! Pähkinä ja muut häviävät tämän sodan! Heillä ei ole mitään mahdollisuuksia!!! minusta tulee Watershipin johtaja!!!`` huusi Orjantappura ja nauroi ilkeästi niin että koko Kuunsirppi raikui. Jatkuu...

oli tullut se päivä, jolloin taistelu Watershipin ja Kuunsirpin välillä alkaisi. Maitiainen ja Threar olivat päässeet perille Watershipiin ja Vilthuril sekä Viikka olivat helpottuneita poikansa paluusta. ``tänään alkaa taistelu, Pähkinä`` Isopää sanoi. ``onko suunnitelma selvillä?`` ``on`` vastasi Pähkinä. ``Vatukka ja Kehaar auttavat toiset turvaan. Turvaanlähtijät seuraavat Vatukkaa siltaa pitkin ja Kehaar lentää etsimään turvapaikan. Jos vihollisia on näkyvissä, Kehaar käy niiden kimppuun. Minä, sinä ja Rautatammi taistelemme Orjantappuraa ja vartijoita vastaan.`` ``asia selvä`` Isopää vastasi. Kuunsirpissäkin suunniteltiin hyökkäystä. Orjantappura oli määrännyt vartijat menemään heti Watershipiin etsimään ylikaniinin ja piirittämään heidät. Orjantappura itse tekisi yllätyshyökkäyksen. ``ja muistakaa varoa sitä pahuksen lokkia`` oli Orjantappura muistuttanut. Pähkinä oli kutsunut Oravat, Myyrät, Linnut, Hiiret ja Majavat koolle. ``te eläimet voitte häiritä vartijoita. Minä tuon paikalle Homban, mutta älkää pelätkö, sillä Homba ei ota teitä kiinni, vaan Orjantappuran.`` Viikka ennusti että pian viholliset olisivat liikkeellä. Watershipiläiset valtasi pelko. Myös Isopää oli hiukan peloissaan, vaikkei sitä tahtonutkaan näyttää. Pian joitakin kaniineja oli marssimassa rinnettä ylös. ``nyt! Seuratkaa Vatukkaa, kaikki!`` huusi Pähkinä. Kaikki kaniinit, naaraat ja poikasetkin kulkivat kohti Vatukan näyttämää suuntaa. ``mine näyttää teil tietä!`` Kehaar huusi. Hyzenthlayn poikaset olivat peloissaan, mutta Hyzenthlay rauhoitti heitä. ``älkää pelätkö, rakkaat. Isänne selviää kyllä`` hän sanoi kyynel silmissään. Myös Vilthurilin poikue tärisi pelosta, mutta silti heidänkin oli pakko juosta suojaan. Watershipillä oli jo piiritys menossa. ``voi, Pähkinä-rah, kaikki on mennyttä`` sanoi Isopää huolissaan. ``älä pelkää, Thlayli. Me selviämme kyllä`` lohdutti Pähkinä. Juuri kun vartijat olivat valmiita hyökkäämään, hyppäsi toinen kani heidän päälleen. Pähkinä ja Isopää tunnistivat kanin. ``Kapteeni Kohokki!!!`` he huusivat yhteenääneen. ``tulin auttamaan teitä taistelussa`` Kohokki kertoi. Hiiret, Majavat ja Myyrät kävivät heti vartijoiden kimppuun. ``irti meistä senkin typerät elukat!`` huusivat vartijat. Linnut häiritsivät vartijoita, lentämällä heidän päänsä yläpuolella visertäen kovasti. ``hirveä melu!`` vartijat tuskailivat. ``se on teille aivan oikein`` Isopää sanoi. Mutta sitten suuri kaniini hyppäsi heidän eteensä. ``Orjantappura!`` huusi Isopää. ``sinä siis olet Orjantappura?`` kysyi Kohokki Orjantappuralta. ``kyllä ja nyt te saatte tuntea kostoni!`` huusi Orjantappura ja päästi ilkeän naurun. ``sinä olet Ratamon perillinen, mutta olet silti paljon pahempi kuin hän`` Pähkinä sanoi. ``mitä tarkoitat? En edes tuntenut häntä kunnolla. Kuulin että hän sai surmansa taistellessaan koiraa vastaan. Ruumis oli löytynyt järveltä`` Orjantappura kertoi. ``mutta miksi emme löytäneet hänen ruumistaan?`` Kohokki kysyi. ``koska huhujen mukaan Ratamo oli ensin haavoittanut koiraa. Sitten koira oli haavoittanut häntä kuolettavasti vatsaan. Ratamo tiesi että tämä isku koitui tämän viimeiseksi ja päätti lähteä kuolemaan järven rantaan`` kertoi Orjantappura. ``se selittääkin miksi hänen ruumistaan ei löydetty`` Kohokki sanoi. ``minä en halua lörpötellä kanssanne, haluan surmata teidät`` sanoi Orjantappura ja hyökkäsi Kohokin kimppuun antaen tälle vertavuotavan naarmun. Sitten Orjantappura hyökkäsi suoraan kohti Isopäätä ja Rautatammea, mutta Rautatammeen ei osunut: Isopää oli mennyt hänen väliinsä ja ottanut itse iskun vastaan. Isopää oli saanut myöskin vain vertavuotavan haavan selkäänsä. ``Hraka!`` Isopää tuskaili. ``minun on suojeltava Kohokkia, Pähkinä-rahia ja Rautatammea tuolta lurjukselta.`` Isopää antoi takajaloillaan vauhtia ja iski suoraan Orjantappuran vatsaan. Orjantappura parkaisi tuskissaan ja hänestä alkoi vuotaa verta. ``sinä kirottu tupsupää!`` huusi Orjantappura raivoissaan ja oli juuri osumassa Isopäähän terävillä kynsillään, kunnes Pähkinä tönäisi Orjantappuran maahan. ``ettäs kehtaat satuttaa ystäviäni`` sanoi Pähkinä. Pähkinän sanat saivat muut hämmästymään. Pähkinän kaltainen kaniini ei sanoisi noin edes viholliselleen. Juuri silloin tuli Homba esiin pensaasta. ``pahuksen elukka!`` huusi Orjantappura ja kävi Homban kimppuun haavoittaen tätä. Mutta Homba oli sitkeä ja iski hampaansa Orjantappuran selkään. Homba heitti Orjantappuran maahan ja tämä jäi puolikuolleena makaamaan. Pähkinä ja muut tulivat katsomaan Orjantappuran ruumista. ``te voititte tämän taistelun. Minä tiesin sen. Minun ei olisi pitänyt sotia kanssanne. Se oli turhaa, saitte kaksi alaistanikin puolellenne. Anteeksi`` Orjantappura sanoi heikolla äänellä ja hengitti ilmaa viimeisen kerran. Hän oli kuollut. ``meidän on haudattava hänet`` Pähkinä päätti. ``hän ei ollut oikeudenmukainen, mutta antoi anteeksi kuitenkin. Hän tiesi tappionsa koittaneen, vaikka uhkaili voittavansa meidät.`` sillä välin Kehaar ja Vatukka uskalsivat mennä jo katsomaan Watershipille, jatkuisiko taistelu vielä. Kun he huomasivat että Watershipillä oli hiljaista, päättivät kaikki mennä takaisin kotiinsa. ``hei! Te olla voittaneet!`` huusi Kehaar. ``niin olemmekin, onko vartijoita näkynyt?`` Pähkinä kysyi. ``ei ole näkynyt`` vastasi Vatukka. Ketohanhikki ja Kesäheinä olivat olleet piilossa pensaassa. Kun he näkivät ylikaniininsa makaavan elottomana maassa, he uskalsivat tulla pois piilostaan. Lehdokki ja Vahvero olivat ensin vihaisia pettureille, mutta sitten he rauhoittuivat ja pyysivät että Ketohanhikki ja Kesäheinä jäisivät Watershipiin, koska olivat muuttaneet tapansa. ``uusi elämä on alkanut!`` Pähkinä huusi ja kaikki hurrasivat hänelle. Kaikki olivat ylpeitä voitostaan ja siitä puhuttiinkin vielä pitkään Pähkinän poismenon jälkeenkin. Loppu!  päätin lopettaa tarinani tähän lukuun, koska ideat olivat lopussa. toivon että jaksoitte nauttia fanitarinastani! :3