Random sekoilurope <3

//Anggnothiin vievä erämaatie//

Sarnol oli yhä yksin erämaassa. Hänen vaunujensa pyörä oli yhä rikki. Hänen vaunuissaan makasi yhä kuolleen kaltainen, mutta elävä kuolleistamanaaja – "musta maagi" –, joka puristi käsissään kahta merkillistä kirjaa, joista toisessa luki se kauhua herättävä nimi: Anggnoth. Sarnol oli yhä vakuuttunut siitä, että hän oli kuljettamassa tuntematonta vainajaa paikkaan, josta saattaisi löytyä tieto miehen alkuperästä, mutta joka herätti kauhua ympäri maailmanpiirin.

Nyt hänelle oli kuitenkin selvinnyt yksi asia. Asia jota hänen pessimistinen luonteensa oli osannut odottaakin: Pyörää ei voinut korjata, eikä korvata.

"Eihän tässä auta muu, kuin kaataa lihakastike valmiiksi päälleni, niin susien suuta ei ala kuivata." 

mutisi Sarnol itsekseen.

"Tai ehkä ne mieluummin syövät ruumiin, siinä kun on vielä lihaakin luiden ympärillä".

Sarnol kuuli epämääräisen kolahduksen arkusta. Aivan kuin jokin olisi liikkunut sen sisällä.

"Kunhan et rupia kurkistelemaan" hän huikkasi katkerana, mutta välinpitämättömänä arkun suuntaan. "Vaikka sehän sopisi tämän päivän tapahtumiin, kuin nenä naamaan." (tietenkään Sarnol ei uskonut aivan tosissaan, että arkussa liikuttiin.)

Dizmal huomasi noustessaan, että hänen haavansa oli todennäköisesti auennut. Dizmal keräsi tahdonvoimansa ja nousi viimeistelemään viimeisiä epäkuolleita.

Räävis hakkasi voimiensa takaa veitsellään ja viuhutti häntäänsä kamppaillen hidasjärkisiä zombeja. Se kilpaili ainakin omasta mielestään siitä Pepin kanssa kumpi oli enemmän zombie-verenpeitossa. Se puuskutti ja läähätti, kirosi ja huusi jaellessaan "oikeutta" zombieille.

Rääviksen, Dizmalin ja Pepin hoidellessa viimeisiä zombeja Alna totesi että huoneen toiselle puolelle kulkeminen oli jo turvallista. Hän käveli suoraan arkulle ja löysi onnekseen hänen puuttuvat tavaransa sieltä. Luolan maagi oli pitänyt niitä luultavasti itselleen liian vähäpätöisinä. Loitsukirjassa oli lähinnä parannusloitsuja ja sauva oli melko tavanomainen velhon matkasauva. Alna tiesi itsekkin olevansa aika keskinkertainen velhotar, mutta hän aikoi yrittää paremmaksi. Alna ei tutki vielä arkkua tarkemmin, hän on liian keskittynyt valmistelemaan parannusloitsuja Dizmalille ja Räävikselle.

Viimeisen Zombien kaatuessa verisenä maahan Räävis horjahteli ja  romahti huohottaen maahan. Räävistä sattui ja sillä oli haavoja ympäri kehoa ja sen häntä tuntui olevan tulessa. "Saamarin ihmisotus" sai luvan arvostaa Rääviksen panosta se ajatteli tarkoittaen Peppiä joka oli pahoinpidellyt sen kauniin ja lihaksikkaan hännän jota se piti ylpeydenaiheenaan. Se kyllä saisi kostonsa mutta juuri nyt se oli liian väsynyt.

//Saa nyt nähdä osaanko enää yhtään roolipelata mutta kukaan tuskin estää yrittämästä, ahahaahahaha *itkemisääniä*



Hahmo: Sidre Hall
Ikä: 28
Omistaja: tartaros/routa
Sukupuoli: Mies
Rotu: Ihminen ..?
Ammatti: Varas
Piirteet: Sidre on miekkataitoinen varas, joka etsii kadonnutta ystäväänsä. Hän on suurimman osan ajasta melko positiivinen ja ottaa ammattinsa yllättävän rennosti. Hän ei kuitenkaan ole loputtoman optimistinen vaan ymmärtää, ettei kaikki voi aina päättyä hyvin.
Harrastukset: Sidrellä ei ole ammattinsa takia paljon aikaa harrastuksiin, mutta hän pitää kirjaa erilaisista myrkyllisistä kasveista, ihan vain varmuuden vuoksi, jos hänen ihan oikeasti pitää päästä eroon jostakusta.

Peppi huomasi Rääviksen hoidelleen viimeisenkin zombin, joka korahti vielä kerran ja jäi liikkumattomana makaamaan. Peppi puhdisti veistään kävellessään Dizlmalin luo ja sanoi pelottavasi hymyillen (vaikka hymy näkyikin vain silmistä, sillä maski peitti Pepin kasvoja): "Kiitti hei tosi paljon" mutta muistettuaan aiemmin tekemänsä haavan hän naurahti aidosti: "Eikohän olla tasan."

Alna sai tarkistettua parannusloitsun sanat kirjastaan ja kulki Rääviksen luo. Hän ojensi kätensä tämän päälle ja mumisi loitsun sanoja itsekseen. Rääviksen haavat alkoivat sulkeutua.

Räävis tunsi lämpimän tunteen ympärillä kehoaan kun sen haavat alkoivat yhtäkkiä parantua. Se ei ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa, ja panikoi. Ainoa mikä esti sitä loikkaamasta kattoon ja sekoamasta oli väsymyys jonka taistelu oli aiheuttanut. Se sulki silmänsä ja haukotteli uneliaasti, ja nukahti.

//
Saatte kantaa tän ulos.  Heheh. Ja Hei Routa! Tervetuloa mukaan. Älä panikoi. Ei mekään mitään ammattilaisia olla. Ihan vaan omaksi huviksemme tätä ropea tehdään.

//Anggnothiin vievä erämaatie//

Sarnol keräsi oksia maasta. Hän otti vain kuivimmat, sillä nuotio hänen oli tehtävä, että pystyisi edes jotenkuten puolustamaan itseään pedoilta. Lisäksi hänen olisi lähetettävä savumerkkejä, mutta viesti oli mietittävä tarkkaan. Hänen pitäisi houkuttaa luokseen savumerkkejä tuntevia sankareita, mutta samalla pitää edes jokunen roisto mahdollisimman kaukana. Hän mietti hetken, mutta tajusi sitten, ettei hänen tarvitsisi, kuin kertoa savumerkeillään, miten asiat ovat. Kunhan nuotio vain tulisi valmiiksi ennen pimeää.

[Heitetään nyt vaikka kymppinoppaa, niin saadaan tietää, mitä Sarnol löytää.] (d10: 1)

"Ollaan tasan" Dizmal huikkaa Pepille ja lähtee tutkimaan ympäristöä etsien mitä vain mielenkiintoista (d10: 5)
Dizmal löytää muistiinpanoja mustan maagin kokeista, mutta kaikki paperit valmiista taioista ja johtopäätöksistä puuttuivat. (Auttaa mustan magian harjoittelussa myöhemmin.)

//Tervetuloa Sidre!

//EIKÄÄÄH Lassikko ei voi olla totta! XD
Ei sun huono nopanheittokäsi voi Räävikseen vaikuttaa. :-'D

Käyttäjä 'Admin' on tehnyt toimenpiteen: Heitä noppaa

'd10' : 6

Sarnol ei löydä muuta, kuin läpensä märkää puuta, ja on heitettävä 12 sivuista noppaa, jotta tiedettäisiin saako hän edes tulen sytytettyä.

(sama noppatuuri jatkuu, kuin tosielämässä pelatussa pelissäkin. Ei voi olla!!!!)

Käyttäjä 'Lassikko' on tehnyt toimenpiteen: Heitä noppaa

'd12' : 5

Pelinjohtaja: Saat aikaan savua ja käryä mutta et tulta.
//

Alna oli saanut Rääviksen vammat hoidettua. Hän oli hieman väsynyt loitsusta mutta hänen voimansa riittivät vielä sen toistamiseen. Alna oli siirtymässä Dizmalin luo kun hän muistaa jotain. "Missä on epäkuolleet tehnyt maagi? Luola ei jatku tätä huonetta pidemmälle. En kaipaa taistelua ja minusta meidän pitäisi häipyä ennen kuin hän palaa. Teiltä tosin jää palkkio saamatta"

Tuli on kitulias, mutta savua on sitäkin enemmän. Sarnol saa ainakin mahdollisuuden savumerkkien tekoon, mutta hän ajattelee vain:

"Hyvä. Täytyyhän sitä miehen haista käristetyltä makkaralta, kun susien ravintolaan kutsutaan"

Sarnol lähettää viestin: "Olen jumissa Tuonenmaan Erämaassa piste Ruumis on näyttänyt vasta vähän kirotun puolielämän merkkejä piste"

Dizmal sanoo Albinalle lohduttavasti: "Kyläläiset ovat todennäköisesti iloisia päästessään kuolleiden uhkasta eroon ja ovat valmiita maksamaan osan palkkiosta vain maagin häädöstäkin."

Istuessaan mukavasti puiden varjossa lähellä maantietä mutta katseilta piilossa, Sidre huomasi että hänen ruokavarastonsa alkoi käymään hälyttävän vähiin. Sidre oli vain muutamaa päivää aikaisemmin pysähtynyt läheisessä kyläpahasessa varastamassa itselleen syötävää, mutta nyt hänellä näytti olevan jäljellä enää muutama leivänkannikka. Johtuiko se sitten siitä että hän oli varastanut huonosti tai syönyt liian paljon, sitä hän ei tiennyt, mutta vaikka hänellä olikin hiukan rahaa mukanaan - mitä lie, ehkäpä parikymmentä kolikkoa, kyllä niillä ruokaa saisi - Sidre ei tuntenut suurta halua lähteä takaisin kylään ostamaan syötävää. Syy oli siinä että hän epäili jonkun nähneen hänet (eikä hän kovin mielellään menisi tarkistamaan oliko hän oikeassa).
Todettuaan närkästyneenä että olisi parempi syödä vasta myöhemmin (ja silloinkin säästeliäästi), Sidre nousi seisomaan ja lähti tiirailemaan tielle. Hän oli kuullut hupsun huhun kuolleita herättävästä velhosta, mutta Sidre epäili asiaa, sillä eläviä kuolleita ei joka päiva tullut tavanneeksi. Ehkä hänet olikin saanut liikekannalle huoli hänen ystävästään, mutta Sidre uskoi hänen nyt joka tapauksessa olevan vielä elossa. Toivon mukaan. Olkoon, ehkä jokin pieni hälyttävä kello oli saanut hänet lähtemään kylästä äkkiä tarkistamaan, mutta liiaksi huolissaan Sidre ei ollut. Silti hän salaa toivoi ettei olisi ollut huolissaan, vaan olisi tutkailemassa asiaa ainoastaan hölmön uteliaisuutensa tähden.

//Ja näin, saatuani hyvän herra lähes maantierosvon pelattua esille peliin voin hyvillä mielin jättää tietokoneen tältä illalta, haha :'D
Saa nyt nähdä tuleeko tästä yhtään mitään.

"Miten vain" Alna vastasi "Mutta lähdemmekö me täältä pian vai haluatko vielä etsiä täältä jotain? Jos maagi on lähtenyt hän on luultavasti ottanut kaiken arvokkaan mukaansa. Täältä tuskin löytyy mitään"

"Löysin vain jotain satunnaisia muistiinpanoja ja metodeja kokeiluihin, en mitään arvokasta. Uskoakseni luolasta emme tule pitemmälläkään etsimällä löytämään mitään", Dizmal sanoi masentuneena.

"Meidän täytyy lähteä sen hörhön perään! Hei Rääpäle, vai mikä nimesi olikaan, nuuhki jälje.." huomattuaan, että Räävis oli nukahtanut Peppi näytti hetken tyytymättömältä, mutta käänsi sitten katseensa toisiin. "Voitteko jäljittää sen nekromanserin taialla tai jotain?"

"Minulla menee ainakin hetki siihen että tarkistan olisiko loitsukirjassani sopivaa loitsua..." Alna vastaa Pepille epävarmana.

//Nimi on Räävis.. Murr.

Räävis ei hievahtanutkaan lukuunottamatta pientä nytkähdystä sen korvassa, jonka äkäinen huuto siinä aiheutti.
//
Öitä Tartaros. ja Cotetiini tän nimi on Räävis, ei rääpäle. -_-'' *kosto elää irl ropessa seuraavalla pelikerralla eiku*