Tarina menninkäisestä

Paljaat varpaat

Pikkuinen mennikäinen juoksenteli metsässä. Ensin hän juoksi ympyrää kahden kiven ympäri. Sitten mennikäinen lähti kävelemään kohti maantietä, jolla liikkui paljon ihmisiä. Saavuttuaan tienpenkalle hän piiloutui kivenkoloon. Menninkäinen tykkäsi katsella ihmisiä, jotka kiirehtivät edestakaisin hassuissa vaatteissaan.

      Eräskin tummahiuksinen mies sai menninkäisen nauramaan kippurassa. Miehellä oli jaloissaan mustat, suorat housut ja harmaa stetsoni päässään. Lisäksi hänellä oli yllään valkoinen kauluspaita ja sininen poncho. Hänen nenänsä oli lyhyt ja kaareva. Miehen lumoavan vihreissä silmissä oli lempeä katse.

      Täysin odottamatta vihreäsilmäinen mies pujahti puiden välistä metsään, käveli suoraan menninkäisen luo ja tervehti tätä:

"Hei! Kerrohan, näytänkö minä jästiltä?" Pikkuinen menninkäinen pudisti päätään.

"Et. sinä näytät velholta, joka on yrittänyt pukeutua jästiksi, mutta ei ole onnistunut", menninkäinen sanoi.

"No miltä minun sitten pitäisi näyttää", velho puuskahti enemmäkin toteamuksena itselleen kuin kysymyksenä menninkäiselle. Menninkäinen vastasi siitä huolimatta:

"Jos olisit korvannut tuon ponchon mustalla pikkutakilla ja laittanut kengät jalkoihisi, olisit paljon uskottavampi." Velho katsahti paljaisiin jalkoihinsa.