Liian kaunis perhoseksi

Liian kauniita perhosiksi
Me olimme.
Yksikään ei nähnyt sitä kauneutta,
paitsi toinen kaltaisemme.
Toiset uskottelivat itselleen 
olevansa tarpeeksi
jonkin aikaa heitä uskoimme
mutta nyt tiedämme.
He olivat liian rumia perhosiksi,
meillä kauneus esteenä.
Liian kauniita perhosiksi 
Kauneus
ranteidemme ristiaallokon,
taiteemme ymmärrettämättömyyden,
veren tummanpunaisen,
kyynelten salaisten,
sanojen, lauseiden kaapin perällä sijaitsevien,
salatuiden toiveiden,
kertomusten piilotettujen,
huutojen kuulemattomien,
ajatusten itsetuhoisten,
Kuoleman.
Liian kauniita perhosiksi 
Me olimme.

*taputusta*

Kaunis, surullinen ja koskettava runo :')

Kiitos, on aina mukava kuulla kommenttia

Liikuttavaa.. 

Kiitos