Rikiou – Peloton Tosa-koira (K-12, koska aika synkkä kertomus)

Oli lämmin kesäpäivä ja taistelukoirakilpailut olivat käynnissä.
Kaksi koiraa olivat valmiina haastamaan toisensa: nuori Tosa-koira Rikiou ja jo kilpailut kokenut
maineikas Tosa-veteraani Hoshi (joka on saanut nimensä siitä, että hän osoitti jo pentuna olevansa
mahtava taistelukoira, kaataessaan suuren härän maahan. Hoshi = Tähti.)
”Käy päälle, Hoshi! Selätä tuo pentu!” ihmiset huusivat.
Gohee Takeda, kylän karhunmetsästäjä kuuli metelin ja päätti jäädä katsomaan taistelua.
Kilpailu alkoi. Hoshi syöksyi kohti Rikiouta, mutta Rikiou tarttui hampaillaan kiinni Hoshin
kurkusta ja kaatoi sen maahan. Yleisö hurrasi (paitsi ne, jotka kannattivat Hoshia).
Hoshi ei luovuttanut. Hän teki pitkän loikan ja puraisi Rikiouta kostoksi siitä, mitä nuori Tosa
oli hänelle tehnyt. Gohee katsoi esitystä vaikuttuneena.
”Uskomaton koira” hän ajatteli. ”Voisi kouluttaa omaksi karhukoiraksi.”
Rikiou luuli viimeisen hetkensä tulleen ja sulki silmänsä tuntien kovaa kipua kaulassaan.
Sitten tuomari puhalsi pilliin ottelun keskeytyksen merkiksi.
”Seis! Hoshi ei saa tappaa Rikiouta!”
Ihmiset tulivat pelastamaan Rikioun, mutta kaikkien hämmästykseksi Rikiou puraisikin
yhtä miestä sormesta. ”Tuo koirahan on hirviö!” mies huusi.
Gohee tuli myös paikalle ja otti Hoshin pois Rikioun kimpusta.
Rikiou hengitti, mutta oli pahasti haavoittunut.
Goheen mielessä kävi ajatus viedä koira kotiinsa hoidettavaksi ja kouluttaa
siitä metsästyskoira. ”Onko tällä koiralla omistaja?” Gohee kysyi.
”Hänet hylättiin, kun hän oli vasta pentu” kertoi eräs mies, joka toimi Rikioun valmentajana.
”Eräs pikkupoika omisti Rikioun, mutta vanhemmilla ei ollut varaa huolehtia koirasta.
Rikioulla oli kurjat oltavat. Hän ulvoi yöt nälissään ja tuskissaan.
Hänelle ei ollut annettu ruokaa riittävästi ja pojan isä kohteli koiraa julmasti.”
”Ihmiset ovat sitten tyhmiä” Gohee päivitteli.
”Saat ottaa Rikioun omaksi koiraksi, jos haluat” sanoi valmentaja.
”Ajattelinkin ottaa koiran koulutettavakseni” Gohee vastasi.
Sitten hän otti Rikioun mukaansa ja lähti.
Goheen koulutus oli ankaraa: hän halusi koiran oppivan sietämään tuskaa, joten hän
löi koiraa kepillä. (mutta Rikioun entisen omistajan isä oli vielä kovakouraisempi.)
Rikiou ei tuntenut kipua.
Sitten Rikioun piti oppia pidättämään hengitystään. Tosa ui saavissa, vaikka vesi oli kylmää.
Gohee lisäsi vettä jatkuvasti.
Rikiou söi pennusta asti mielellään raakaa karhunlihaa. Gohee luuli että se oli hyvä merkki.
Kun Rikiou kasvoi, hänestä tuli rohkea karhukoira.
Hän kävi muiden metsästyskoirien kimppuun ja selätti heidät kaikki.
Kyläläiset pitivät koiraa ihmeellisenä: johtuen pelottomasta asenteesta.
Mutta kerran, kun Rikiou oli metsästämässä karhua, tapahtui jotakin arvaamatonta.
Rikiou ei tuntenut pelkoa, kuten muut metsästyskoirat.
Hän kävi rohkeasti kiinni karhun jalkaan, mutta ei saanut kaadettua sitä kumoon.
Karhu oli vahvempi, joten hän oli valmis iskemään tassullaan ja...
Se osui suoraan Rikioun päähän murtaen Tosan kallon.
Tähän koira kuoli.
Gohee karkoitti karhun tiehensä ja huomasi Rikioun viimeisen hetken koittaneen.
”Rikiou... olit minun paras metsästyskoirani, joka minulla koskaan on ollut.
En koskaan unohda sinua.” Goheen silmistä valui kyyneleet, kun hän muisti
mitä Rikiou oli kokenut elämänsä aikana.
Rikioun pelottomuus ja taistelukoiran elämä säilyvät ikuisesti muistoissa.
Joka päivä, kävi Gohee Rikioun haudalla muistelemassa tärkeää Tosa-koiraansa.

Loppu! Tämä tarina siis kertoi Rikiousta, joka esiintyy Hopeanuoli 1:sessä, jossa Gohee kertoo Rikiousta Daisukelle. Keksin itse tuon taistelukoira-jutun, koska Tosa-koiria käytetään yleensä taistelukoirina Japanissa.