Isopään ja Kohokin retki

Isopää tuli juuri ulos kolostaan ja katsoi tähtitaivasta. ``onpa kaunista`` se ajatteli. ``ruokaa taitaa olla vähän. voisi mennä Kohokin kanssa varastamaan Nuthangerin farmilta jotain``

Kohokki, jolla oli uskomaton tapa ilmaantua paikalle aina kun joku vain ajattelikin kaukopartiota, tai ryöstöretkeä ilmaantui yhtäkkiä Isopään vierelle. "Hei Thlayli." se sanoi "Menisimmekö kaukopartioon ryöstöretkelle jonnekin. Minua katsos kovasti tekisi mieli." se sanoi yrittäen turhaan salata sitä miten suorastaan yliluonnollisella tavalla riippuvaiseksi se oli partioinnista tullut.

//
Kohokki insight: Pakko päästä partioon pakko päästä! Nyt! Heti! Mennään joooh!"

siihen Isopää vastasi: ``minä ajattelin että voisimme lähteä Nuthangerin farmille varastamaan vähän Flayrahia, jos sinulle sopii``

"Kuullostaa ihanalta." Kohokki sanooi. Se yritti pidättäytyä rauhallisena ja tyynenä kaniinina, jollaisena useimmat sen tunsivat, mutta se tiesi että Isopää kyllä tunsi sen tarpeeksi hyvin tietääkseen että juuri nyt Kohokki tunsi olonsa innostuneeksi kuin pikkulapsi Joulu-aattona. "Lähdemmekö heti?" se kysyi toivoen selvästi myöntävää vastausta. Sen sanat ja äänensävy tuntui sanovan "Kehtaakin mennä kertomaan Pähkinälle tai Hyzenthlaylle mitään sillä minä haluan lähteä matkaan nyt heti!"

``lähdetään vain`` Isopää sanoi. kun kaniinit saapuivat Nuthangerin farmille, sanoi Isopää Kohokille: ``olipa kiva että pääsit tulemaan kanssani. olisin muuten joutunut tänne yksin Elilien saartamaksi``

Kohokki tuhahti. Sen mielestä ajatus Isopäästä vaaran keskellä jännityksen ytimessä häiritsi sitä. Se ei halunnut jäädä osattomaksi jostain, mitä se kutsui "seikkailuksi" ja "jännitykseksi" elämässä. Kaniiniksi Kohokki oli harvinaisen seikkailunhaluinen yksilö. Kun joku muu kani käänsi partionsa ympäri tuntemattoman pelossa oli Kohokilla sanoinkuvaamaton pakkomielle mennä selvittämään mitä oli tekeillä. Tyhmä se ei ollut, ja piti aina useamman kuin yhden varasuunnitelman valmiina mikäli asiat menisivät pieleen. Silti jokin sen luonteessa yllytti sitä hakeutumaan seikkailuun, tai mitä Viikka sanoisi "hankkiutuisi ongelmiin." Se tiesi että Isopää myös jakoi tämän kaneille epäominaisen piirteen. Siinä missä Kohokki oltiin pistetty neuvoston asioille ja pidetty kiireisenä oli Isopää kokenut monenmoisia seikkailuja ja päätynyt jopa ansalankaankin. "Hauskaa Thlayli. Ihankuin minä antaisin sinun mennä tuonne yksinäsi ja pitää kaiken hauskanpidon ja jännityksen itselläsi senkin vanha kaninpoikanen." se vastasi hieman nyreissään, mutta leikkimielisesti.

``äläs nyt, ystäväiseni. minä vain ajattelin että jos sinua ei olisi edes olemassa, olisin varmasti mennyt yksin ja joutunut kamppailemaan vaikka Pfeffan kanssa`` Isopää vastasi.  ``katsotaan onko reitti selvä``

"Hah. Vai kissan." Kohokki oli aivan varma, että jos joku kissa olisi tarpeeksi tyhmä yrittääkseen jotain se kyllä pystyisi yhden Kissan upottamaan mutaan. "Hyvä idea. Minä kierrän tuolta vasemmalta, kierrä sinä oikealta, ja jos kuulet minun tömistävän juokset takaisin tuon pensaan taakse. Tavataan tuolla pellon keskireunalla." Sillä oli yhä vaikeuksia olla komentelematta muita. Se oli tottunut olemaan se joka saneli ehdot.

``selvä`` vastasi Isopää ja kiersi oikealta puolelta.  ``täältä pitäisi löytää jotakin flayrahia, vaikka porkkanaa`` hän ajatteli. yhtäkkiä Isopää kuuli haukahduksen.  ´`hui, koira on herännyt!``

Kohokki kuuli sen myös. Joku tai jokin oli saanut koiran hereille. Toisin kuin joku viisaampi ja varovaisempi kaniini Kohokki päätti varovasti loikkia lähemmäksi katsomaan mitä oli tekeillä. Tietty se oli tietoinen vaarasta, mutta seikkailunhalu vei voiton.

//
Tähän Ropeen saa muuten liittyä. :3
edit: musta tuntuu että Lassikko haluaa tulla mukaan.

tottahan toki tähän saa liittyä jos haluaa :3 mukavaa että tulee uusia ropettajia 

Isopää päätti seurata Kohokkia, olihan hänkin seikkailunhaluinen, ainakin joskus. ``Kohokki, minä sain ainakin kuusi porkkanaa ja kaksi salaattia. piti kerätä ne nopeasti mukaan ettei koira huomaa. riittääkö nämä?´` se kysyi.

Threar oli juuri sinä aamuna lähtenyt Ruohometsästä. Hän oli lähtenyt yksin, koska ei ollut malttanut jäädä herättämään muita, vaikka olikin vielä aivan pieni. Hänellä oli ollut kiire. Joku oli pulassa, ja Trear tiesi sen. Sitten hän oli törmännyt kissaan. Siitä hän oli selvinnyt, mutta nyt hän kyhjötti ruusupensaan alla ja koira haukkui ja räksyi. Threar havaitsi Isopään ja Kohokin, ja alkoi puikkelehtimaan pensaiden suojissa kohti Isopäätä, joka oli, paitsi isompi, myös Threarille tutumpi noista kahdesta.

``Threar, mitäs sinä täällä teet? tulitko auttamaan meitä?`` kysyi Isopää Threarilta.

Kohokki tuhahti. Miten huolimatonta toimintaa Ruohometsäläisiltä jättää poikanen valvomatta niin että tämä saattaisi vaarantaa henkensä. Tämä ei kuitenkaan sanonut mitään, koska tiesi että Isopää osaisi kyllä räksyttää niin poikaselle kuin sen isälle Viikallekin. Itseasiassa Kohokki odotti innolla näkevänsä Viikkaa läksytettävän.

"Isopää, meidän on autettava!" sanoi Threar, "kaniini on pulassa metsässä tien takana. Joen luona. Äläkä taas kysy, mistä minä sen tiedän", se jatkoi, sillä se oli kyllästynyt siihen, että toiset kaniinit kyselivät sitä".

``Kaniini pulassa joen luona? meidän on heti autettava häntä`´ Isopää päätti. ``hyvä että tulit kertomaan``

Kohokki   pysyi hiljaa hieman pettyneenä siitä ettei Viikkaa läksytettykään. Kohokki oletti Isopään saavan raivonpuuskan ja juoksemaan Watershipin vuorelle vain etsiäkseen Viikan ja räyhätäkseen sille. Se päätti kuitenkin että parasta pysyä mukana sillä kuka tiesi millainen seikkailu nurkantakana odotti.

Threar lähti nyt kiertämään Nuthangerin aidan viertä tilan ympäri ja toivoi, että muut seuraisivat. Koira haukkui yhä, mutta ihminen ei ollut ainakaan vielä vastannut haukuntaan.

Isopää halusi kovasti tietää, mikä kanilla oli, jonka luokse he lähtivät. ``meidän on varottava ihmisten pyssyjä`` hän sanoi.  ``koira saattaa houkuttaa ihmiset tänne.``