Se kaikki alkoi Doralin kentällä

Ecthet katsoi edessään levittäytyvää maisemaa. Kalsaterän sodasta oli juuri tullut kuluneeksi neljä kokonaista vuotta, eikä Doralin tasangolla käyty taistelu ollut vielä lopettanut sotaa, vaikka olikin ratkaissut sen Muinaisen Herran kansan ja elämän voitoksi ja siten kääntänyt tapahtumien suunnan. Maisema näytti siltä, kuin sodasta olisi kulunut jo satoja vuosia. Enää muutama ruostunut kilvenpalanen pisti esiin korkeasta heinästä. Taistelussa eturintamassa seisseelle vantteralle miehelle se kaikki oli kuitenkin, kuin vasta äsken päättynyt painajainen. Vai jatkuiko se kammottava uni yhä?

Monia suunnitelmia hänellä oli ollut tulevaisuuden varalle, mutta nyt ne oli sysätty syrjään, ja aina alas maailman reunalta (vaikka ei kukaan uskonut, ettei maailmanpiiri olisi ollut pyöreä). Niin suursodilla oli tapana tehdä. Kuin myrskyt ja luonnonmullistukset ikään, ne repivät kaiken juuriltaan ja sirottelivat sen onnettomana sekasotkuna ympäri maisemaa. Voittajanakin oli vaikea hymyillä, vaikka paljon olikin säästynyt, mikä toisenlaisessa tilanteessa olisi voinut hävitä.

Ecthet kuului osin karhun- ja osin ketunmuotoisten ihmisten* lajiin, joiden naaman kuvioinnissa saattoi erottaa hiukan ilvestä. Hänen suuri, karvapeitteinen kämmenensä nousi hänen kasvoilleen, kun hän vaistomaisesti tunnusteli muodotonta arpea siinä, missä hänellä oli kerran ollut vasen silmä. Tuollakin hetkellä häntä lohduttivat sanat, jotka vanha parantajanainen oli hänelle sanonut.

Nainen oli muistuttanut hillervoista (sitä nimeä käytettiin Ecthetin lajin edustajista) siitä, mitä oli viimeisen rajan takana. Hän oli kertonut, että eräänä päivänä jokainen haava, suru ja kärsimys korjataan. Ecthetillä on oleva jälleen silmänsä. Surun kyyneleitä ei enää ole oleva, ei valhetta, ei vääryyttä, ei Kalsan Prinssiä eikä puutetta. Saadakseen elää siinä ajassa ja siinä maassa Ecthetin tarvitsi vain olla yksi Muinaisen Herran omista, ja sitä hän oli. Hän tiesi sen sisimmässään.

"Igämaa..." Ecthet henkäisi. Sitten, yllättäen hän muisti henkilön, joka seisoi hänen vierellään...

*Ihminen vain sanan hyvin laveassa merkityksessä

PS.
Olen käyttänyt nimissä apuna suomenkielisiä sanoja, sekä kirjaa After the Flood, jota monet kirjaan tutustumattomat pitävät syyttä suotta antitieteellisenä propagandana. Hillervoinen-lajinnimen muodostin Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja -kirjasta löytyvän Hillervo-emuun nimestä. Nimiin löytyy vinkkejä ensinmainituista lähteistä, ja muusta kansantaruja koskevasta kirjallisuudesta.

En henkilökohtaisesti ilahdu, jos tähän peliin ilmestyy Aragorn, Gimli ja Legolas tai Harry Potter, eivätkä mielestäni kivoilta kuulosta myöskään nimet John, Guillermo ja Pertti.

Monessa tapauksessa naishahmoille on vaikeampaa löytää nimiehdotuksia legendoista ja kronikoista, joten kannattaa käyttää luovuutta. Esimerkiksi luontoon liittyvät nimet sopivat naishahmoille hyvin.

Päivitys 24.08.2015 Selvennykseksi ylläolevaan, toivon, että ystävällisesti vältätte tavallisia nykyaikaisia nimiä, ja nimien/hahmojen ylenmääräistä lainaamista tunnetuista teoksista. Lisään vielä listan mahdollisia nimiä ja laitan sitten ropen aloituksen uudestaan myöhempään viestiin.

PPS.
Toivon, ettette yritä pelata Muinaista Herraa pahaksi, tai Kalsan Prinssiä hyväksi. Se voisi johtaa epämukavaan tilanteeseen, kun olen jo itse päättänyt asian omalta osaltani.

PPPS.
En voi kuitenkaan määräillä sitä, miten te pelaatte, sillä sellaista valtaa minulla ei ole. Edelliset jälkikirjoitukset ovat vain ehdotuksia.

Örm niin millä nimellä tänne saa tulla? Nimilistaa kehiin josta saa valita ja rakentaa nimen kun muuten tuntuu mahdottomalta keksiä nimeä. Tai sitten tuun Rääviksellä trollaa. Eiku mitä. 8-)

Nimiehdotuksia (ei rajoittava lista)

Naiset:

Freawaru (Beowulf)
Hygd
Estrildis (varhaisista brittikronikoista)
Marcia
Lavinia
Ignoge
Cordelia
Habren
Taimia (sanasta taimi)
Vuokko (käytössä nykyäänkin suomessa, mutta selvästi luontoon perustuva)
Lahtinia (lahti johon on lisätty nimen Lavinia pääte)
Aino (kyllä te tiedätte mistä kirjasta löytyy)
Ainokki (lisäsin tuohon kki-päätteen, joka on joskus ollut yleinen suomalaisissa naistennimissä, mutta nykyisin käytössä valitettavasti pääosin lehmännimissä Mansikki ja Mustikki)

Miehet:

Maddan (Brittikronikoista)
Anchises
Aeneas
Rriallon
Ebraucus (tai Efrawc)
Leir
Partholan
Arthal
Elidurus
Frirhuwulf (Anglosaksisesta kronikasta)
Finn
Godwulf
Bean (Irlantilaisista kronikoista)
Fergus-Leathdhearg
Loich
Ecgtheow (Beowulf)
Hereric
Taivore (sanasta taivas)
Ohtor (sanasta otso (jossain päin pohjanmaata muuttavat ts:n ht:ksi))
Tulier
Tierwald (tiera + wald)

Laitoin tähän pelin aloituksen uudestaan.

Lassikko kirjoitti:Ecthet katsoi edessään levittäytyvää maisemaa. Kalsaterän sodasta oli juuri tullut kuluneeksi neljä kokonaista vuotta, eikä Doralin tasangolla käyty taistelu ollut vielä lopettanut sotaa, vaikka olikin ratkaissut sen Muinaisen Herran kansan ja elämän voitoksi ja siten kääntänyt tapahtumien suunnan. Maisema näytti siltä, kuin sodasta olisi kulunut jo satoja vuosia. Enää muutama ruostunut kilvenpalanen pisti esiin korkeasta heinästä. Taistelussa eturintamassa seisseelle vantteralle miehelle se kaikki oli kuitenkin, kuin vasta äsken päättynyt painajainen. Vai jatkuiko se kammottava uni yhä?

Monia suunnitelmia hänellä oli ollut tulevaisuuden varalle, mutta nyt ne oli sysätty syrjään, ja aina alas maailman reunalta (vaikka ei kukaan uskonut, ettei maailmanpiiri olisi ollut pyöreä). Niin suursodilla oli tapana tehdä. Kuin myrskyt ja luonnonmullistukset ikään, ne repivät kaiken juuriltaan ja sirottelivat sen onnettomana sekasotkuna ympäri maisemaa. Voittajanakin oli vaikea hymyillä, vaikka paljon olikin säästynyt, mikä toisenlaisessa tilanteessa olisi voinut hävitä.

Ecthet kuului osin karhun- ja osin ketunmuotoisten ihmisten* lajiin, joiden naaman kuvioinnissa saattoi erottaa hiukan ilvestä. Hänen suuri, karvapeitteinen kämmenensä nousi hänen kasvoilleen, kun hän vaistomaisesti tunnusteli muodotonta arpea siinä, missä hänellä oli kerran ollut vasen silmä. Tuollakin hetkellä häntä lohduttivat sanat, jotka vanha parantajanainen oli hänelle sanonut.

Nainen oli muistuttanut hillervoista (sitä nimeä käytettiin Ecthetin lajin edustajista) siitä, mitä oli viimeisen rajan takana. Hän oli kertonut, että eräänä päivänä jokainen haava, suru ja kärsimys korjataan. Ecthetillä on oleva jälleen silmänsä. Surun kyyneleitä ei enää ole oleva, ei valhetta, ei vääryyttä, ei Kalsan Prinssiä eikä puutetta. Saadakseen elää siinä ajassa ja siinä maassa Ecthetin tarvitsi vain olla yksi Muinaisen Herran omista, ja sitä hän oli. Hän tiesi sen sisimmässään.

"Igämaa..." Ecthet henkäisi. Sitten, yllättäen hän muisti henkilön, joka seisoi hänen vierellään...

*Ihminen vain sanan hyvin laveassa merkityksessä

Kettuihmiset sopivat kai tähän maailmaan, mutta en ole niinkään varma Eminem-faneista, joista mainitaan erikseen flirttailu ja seksikäs ulkomuoto. Lisäksi kuva on mielestäni hiukkasen tuhma, ja asukin on melko moderni.

Omistatko muuten oikeudet tuohon kuvaan? Tällä foorumilla ei saisi olla netistä kähvellettyjä kuvia.

Tuo kuva näyttäisi olevan samalla tavalla tekijänoikeusrikkomuksen rajamailla (jommalla kummalla puolella), kuin Marimekon kohutut vanhojen valokuvien siluettipiirrokset. Kannattaisi muuten editoida aiempaa viestiä, ja poistaa siitä kuva.

Mutta ehkä nämä viimeiset viestit kannattaisi kaikki poistaa (sikäli, kuin se on mahdollista). Tähän roolipeliin saa hypätä selvittelemättä hahmoa sen enempää, mutta jos hahmossa on jotakin epämääräistä, kuten seksuaalissävytteinen vihjailu, tai tosissaan tähän fantasiamaailmaan sopimatonta, kuten Eminemin fanittaminen taitaa olla, pyydän poistamaan sen.