Random sekoilurope <3

Alnakin tuli lähemmäksi taistelupaikkaa, mutta ei uskaltanut heittää omaa loitsuaan taisteluun mukaan, koska Peppi ja Räävis liikkuivat niin nopeasti että loitsuun vaadittava tähtääminen oli vaikeaa.

Potku teki kipeää, mutta tällä kertää Peppi pysyi pystyssä. Hän huitaisi veistään nopealla liikkeellä, mutta joutui saman tien väistämään loitsua.

Räävis kiljaisi tuskasta puukon osuessa sitä häntään. Räävis vetäytyi äkäisenä sen jälkeen kun se oli ensin sylkenyt verisen sylkäisyn Pepin päälle.

//
ah haluisin liittyä mutta en osaa ropettaa oikein ja en tiedä kuinka tehdä lomakkeitaaaaAAAA. enkä tiedä mitää siitä ropesta mihin tää perustuu x3

Perustuu Myrskyn Sankarit- nimiseen pöytäropeen. Ja liity ihmeessä.

"Kuka olet ja miksi hyökkäät niekan ja velhon kimppuun? Oletko täällä luolassa asuvan maagin henkivartija tai jotain?" Alna kysyi Pepiltä. Samalla Alna tutkaili sivusilmällä Räävistä ja Dizmalia, jotka molemmat olivat loukkaantuneet veitsinaisen hyökkäyksessä. Hänellä olisi sopiva parannusloitsu loitsukirjassaan, mutta hän ei muistanut sitä ulkoa ja kirja oli edelleen luultavasti jossain luolan kätköissä. Toivottavasti niekka ja velho selviäisivät vammoistaan.

// Kokeilkaa muuten uutta ja hienoa nopanheittoa.

Peppi raivoistui Rääviksen sylkäisystä, mutta velhojen tultua takaisin huoneeseen Peppi ei voinut enää hyökätä varomattomasti saamatta iskua sivulta lentelevistä loitsuista. Kuultuaan velhottaren kysymyksen Peppi vilkaisi tätä ja luuli naista ensin tyhmäksi. Peppi oli juuri vastaamassa Alnalle jotain terävää, kun tajusi, että nekromanseriksi luulemansa velho ei välttämättä ollutkaan se, jota Peppi oli etsimässä. Peppi suoristautui hieman taisteluasennostaan, mutta pysyi silti valppaana. Hän puhutteli Dizmalia: "Etkös sinä olekaan se velho, joka asuu täällä ja herättää kuolleista kaiken maailman örvelöitä?"

Dizmal vastaa käheällä äänellä: "Ei tulimme kyläläisten palkkaamana pysäyttämään juuri samaa henkilöä".

Nyt Peppi suoristautui kokonaan ja alkoi nauraa. "Haha, sori sori. Olet niin epämääräisen hyypiön näköinen, että oletin sinut heti pahikseksi." Sitten Peppi vakavoitui ja tuijotti suoraan Dizmalia silmiin. "Jos te sen palkkion perässä olette niin voitte saman tien lähteä kotiin. Nekromanseri on minun ja samoin rahat!"

Räävis syljeskeli yhä verta suustaan ja odotti hengityksensä tasaantumista. Samalla se yritti rauhoittua. sen eläimelliset tappeluvaistot olivat saaneet vallan, ja yllyttivät sitä hyökkäämään. Kuitenkin jokin pieni järjenääni sen pään sisällä sanoi että nyt kannatti rauhoittua. Se saattoi toki johtua luolan tunkkaisesta ilmasta joka teki hengittämisestä epämukavaa. Varsinkin kun Räävis oli saanut suuhunsa haavauman johon oli päätynyt hiekkaa tämän kaatuessa. Lisäksi häntään teki kipeää.

Dizmal sanoi: "Palkkio on toissijainen, haluan jotain, mitä sillä maagilla on mukanaan. Kerros oletko löytänyt mitään kirjoja tai papereita täältä".

Alna katsoi Dizmalia kummissaan, tämä vaikutti jo unohtaneen vammansa. "Eikö sinulla ole muuta mietittävää? Minä voin hyvin mennä tuonne luolaan ja samalla kun haen tavarani voin myös vilkaista mitä sillä maagilla on tuolla luolassa. Minäkin osaan taikuutta joten huomaan kyllä jos siellä on mitään merkittävää. Sinun pitäisi keskittyä hoitamaan haavaasi"

Räävis mietti hetken, ja tuli siihen johtopäätökseen että niinkauan kuin miespuolinen maagi maksaisi sille sen palveluksista se pysyisi mukana. "Kunhan pidätte huolen että mulla riittää juotavaa matkan ajaksi ja sen jälkeen niin oon mukana." se kannatteli poskeaan toisella kädellä ja piteli kipeää veristä häntäänsä toisessa käpälässään.

/Saaks tästä säälipisteitä

Dizmal ei todellakaan välittänyt haavastaan. Haavan päälle sidottu ratamonlehti hoitaisi tarpeellisen ensiavun ja sidos tyrehdyttäisi verenvuodon piakkoin, sen sijaan Dizmalin sormet syyhysivät jo päästä tutkimaan maagin muistiinpanoja. Sormia pakottava mielenkiinto oli paljon pahempi kuin mikään haava. Dizmal sanoo Albinalle: "Olen kunnossa. Etsitään yhdessä sinun loitsukirjasi jotta saamme Rääviksen paikattua." Samalla Dizmal huikkaa Räävikselle: Ei hätää sain vähän rahaa vastineeksi ennakkotiedoista luolan ympäristöstä. Saamme sinulle palkan vaivannäöstäsi"

'Vai on maagilla rahan arvoista tavaraa?' Peppi mietti. Hän itse ei taikaesineitä tuntenut, joten velhojen pitäisi tulla mukaan. Rahat hän saisi ainakin pitää (niekan kommentin Peppi sivuutti täysin) ja sopivan tilaisuuden tultua Peppi voisi viedä tavaratkin. Peppi hymyili herttaisinta hymyään sanoessaan: "Jos meillä kerran ei ole ongelmaa saaliin jaosta niin eiköhän jatketa matkaa yhdessä! En ehtinyt vielä kovin pitkälle luolaan, mutta edessä päin vaikuttaa aika hiljaiselta. Mennään!" Sitten hän lähti kevein askelin syvemmälle luolaan välittämättä seurasivatko muut vai eivät.

"Niekka on siis nimeltään Räävis? Meitä ei ole vielä taidettu varsinaisesti esitellä. Minä olen Albina, mutta yleensä minua kutsutaan Alnaksi. Entä teidän nimenne?" Alna kysyi Dizmalilta ja Pepiltä

"Peppiina, kutsukaa Pepiksi vaan" tyttö huikkasi mennessään.

"Dizmal, Hauska tavata Albina", huikkasi Dizmal ja kulki lähellä velhotarta.

Räävis tunsi pelon niskakarvoissaan. Se ei muistanut kertoneensa kenellekään nimeään. Ja nyt nuo ihmiset tiesivät siitä jo liikaa. Se ei sanonut mitään mutta päätteli että velholla täytyi olla jotain outoja kykyjä. "En muista kertoneeni sulle nimeäni paskaläjä!" Räävis oli huonolla tuulella. Sen häntään sattui, ja sen kurkkua poltti, ja kaikenlisäksi se tunsi olevansa alakynnessä jouduttuaan ihmislauman keskelle.

Alna lähti kävelemään Pepin perään. Hän ei luottanut tähän ja halusi pitää tämän näköpiirissään. Niekkaan Alna ei juurikaan kiinnittänyt huomiota. Hän oli olettanut Dizmalia ja Räävistä ystävyksiksi, mutta oli ilmeisesti erehtynyt. Jo oli sekava joukko sattunut koolle. No, väliäkö sillä. Alna halusi vain tavaransa takaisin ja jos hyvä tuuri kävisi, Dizmal olisi oikeassa ja luolasta voisi löytyä jotain kiinnostavaa.

Räävis jolla edelleen oli kipuja lähti Alnan perään, sillä tämä ei luottanut Dizmaliin enää pätkääkään. Dizmal oli jostain saanut tietää Rääviksen nimen ja se ei voinut olla hyvä juttu. Lisäksi Räävis arveli että mikäli tämä seuraisi Alnaa tämä saisi ehkä myös hoitoa haavoihinsa.

Peppi kulki joukon edellä kuunnellen tarkasti. Soihdut valaisivat heikosti luolan seiniä. Yht' äkkiä Peppi lähti juoksemaan täyttä vauhtia eteenpäin ja katosi pian näkyvistä. Paksupohjaisista saappaistaan huolimatta hän liikkui täysin äänettömästi.

/Din din diiiin. Mä arvasin tän.